Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

PDA Ralli 19.10.2013

Kisakauden päättävä ralli ajettiin Jyväskylässä, Seppälänkankaan maisemissa. Kilpakalustona oli kaikissa sprinteissä mukana kiertänyt Tunturi Scambo, jolla ilmoittauduttiin heti kovimpaan maailmanluokkaan, WRC:n. Kilpailuun oli ilmoittautunut 87 umpiluupäistä ketjujen venyttäjää, mukana monia tuttuja nimiä soraränneistä aina kattojärjestöä myöten.

Aamusta suoritimme hallitun rantautumisen kilpailukeskukseen, jossa olikin jo etanooliluokka valmiina koitokseen tehokkaasti valmistaudutun yön jälkeen. Rengasvalinnat menivät samalla kaavalla kuin muissakin kisoissa, mitä nyt sattui alla sillä hetkellä olemaan. Luokasta löytyi monia DH-pyöriä, joten meidän kumijoustokalusto jäi ohkaisesti muiden varjoon, mutta heti alusta alkaen oli tarkoitus tyrkätä 110% taulussa puitten väliin.

EK 1 oli lyhyt 130m rykäisy loivaan alamäkeen tiukasti puunkylkiä nuolien. Rengas tuntui pitävän hienosti ja maalimutkan runkipaikkakin haistettiin ja siitä selvittiin läpi pienellä sladilla. Maalista tulikin sitten se varsinainen kisan paikka, jossa nähtiin monet pitkäksi jarruttelut ja muutama nokkaperät ryteikön sekaan. Tuloksissa oltiin yleisen 9.

EK 2:lle oli lyhyt siirtymä, joka ajettiin heti perään 410 metrisenä tasamaa-ajeluna. Mukana oli muutama tiukka mäkiosuus, mutta kuitenkin koko ajan sai mennä veto päällä. Puolivälissä ohitettiin edelle lähtenyt ja melkein heti sen jälkeen lakkasi moottori kiertämästä. Voimaa ei enää ollut ja tähän asti lentänyt paskakaari takarenkaasta tyrehtyi. Maalin jälkeen moottori huohotti kuin mäntävikainen Opeli. Lämmötkin oli nousseet lähelle punaista. Sijoitus tipahti yleisen 18.

EK 3 510m pitkä vauhdikas pätkä, jossa heti alussa paloi moottorin vikavalo. Lämmöt olivat tasaantuneet, mutta puolivälin jälkeen kone rupesi taas röpeltämään, eikä käynyt kaikilla. Kynttilät eivät ole olleet koskaan kirkkaimmat mahdollinen tässä moottorissa, mutta painettiin väkisin eteenpäin 110kg mittarissa, vaikka tuulilasi rupesikin huurtumaan sisäpuolelta. Tämän pätkän rytöpaikkasta selvittiin, kun nopeutta ei saatu riittävästi paikkaan aikaiseksi. Sijoitus tipahti yleisen 22. Maalissa muut puhui ”latomutkasta” mistä me ei tiedetty mitään. Myöhemmin on-board kamerasta tarkasteltuna pätkällä olikin ollut kyseinen mutka.

EK 4:lle koko siirtymän ajan lämmöt huiteli tapissa. Onneksi pätkän alussa oli huoltotauko, jossa saatiin nestettä syyläriin ja tyhjennettyä ylimääräisistä paisarista. 450 metrinen pätkä oli alusta tiukkaa kikkailua puitten välissä, josta päästiin isolle paanalle hakemaan kaikki rajoitinta vasten. Loppupään jouheissa mutkissa oli edelle lähtenyt kanssakilpailija suistunut katolleen vetoakselivian takia. Varoitusta ei paikalla ollut, eikä liiemmin ammattikatsojiakaan liinoineen. Kone uhkaa hyytyä vallan kokonaan juuri ennen maalia ja viivan yli mennään vapaalla rullaillen. Sijoitus nousi yleisen 21.

EK 5 ajettiin heti perään lyhyen ylämäkisiirtymän jälkeen. Tämä 0,5 km pitkä pätkä osoittautui kisan raskaimmaksi, heti alusta revitettiin täyteen vauhtiin, mutta enää ei kone jaksanut vetää edes rajoittajaan. Mielessä kävi jo kiinnileikkaamisen mahdollisuus. Varmasti edellisen illan huollossa vaihdetut voiteluaineet olivat olleet väärää merkkiä, tai viskositeetti liian kankeaa. Vaikka kuinka yritti polkea vehkeitä vauhtiin, ei moottori suostunut yhteistyöhön. Sijoitus tipahti yleisen 24.

EK 6:n huoltoon siirryttiin ikuisuuden kestävää siirtymää pitkin. Huoltotauko tuli enemmän kuin tarpeeseen ja tankatessa moottoria löytyikin yksi vian aiheuttaja. Huolto oli unohtanut tankata vehkeet aamulla! Kotipolttoisen sämpylän, välissä hirvenlihapihviä ja pitkä siivu Vichyä poistivat huurut tuulilasin sisäpinnalta ja atakki pystyi alkamaan, mutta liian myöhään. 270m tiukkaa puittenvälissä surfailua ja kivikkoa joka oli ajettava tarkasti. Yksi ojanylitys pisti äkkipysäyksessä puremaan alahuulta, liian nopean istuimen lähestymisen johdosta. Nyt tiedän miltä Timosta tuntui Grönholmin kyydissä. Sijoitus tipahti yleisen 25.

EK 7 oli päätöspätkä, 300m, joka oli alultaan sama kuin edellinen, puolivälistä koukaten isoon kivikkoon, jossa punnittiin kassien koko kuinka lujaa sinne uskaltaisi tyrkätä. Moottorinohjausjärjestelmä oli saatu kuntoon, joten ylityksistä ei tullut ongelmaa. Vauhdikasta polkua maaliin, johon oli tehty viimeinen miina tiukalla käännöksellä. Pätkäaika oli kohtuullinen, ja sijoitus nousi yleisen 24.

Koko reitti: 10470m
Siirtymät: 7910m
EK:t 2560m

Koko kesän pidetty henkinen valmistautuminen, sekä non-stop palautumisharjoittelu sohvalla olivat tehneet tulosta. Seuraavaan PDA ralliin lähdetään varmasti mukaan, oli tämä sen verran hauskaa hommaa. Moottorin viritys alkakoon !!!

VIDEOIDEN SUORAT LINKIT:


EK 1
EK 2
EK 3
EK 4
EK 5
EK 6
EK 7