Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Iso-Syöte mäkiajot 21-22.6.2019

Talvella tuli teamin kanssa puhetta lähteä joskus ajamaan Mustangilla legendaarista Pudasjärven, Iso-Syötteen mäkikisaa. Perjantaina olisi AKK:n alainen kilpailu, johon Aki Suni voisi ottaa osaa ja Arto Malinen ajaisin lauantaina HAMU:n alaisen kisan. Enempää ei ylipuhumista tarvinnut suorittaa, sillä seuraavassa hetkessä Sunilla oli majoitus varattuna. Kai sinne sitten oli lähdettävä…

Autohan oli vielä tässä vaiheessa luonnollisesti palasina tallissa, painiottelussa moottoriongelmien takia. Kevään koittaessa auto saatiin käyntikykyiseksi ja koeajo kotikadulla sai myös naapurilta hyväksynnän lähteä kerhon ratapäiville Botniaringille. Tosin takajarrut olivat vielä täysin kadoksissa. Vaihdettiin eteen vakio Cobran palat ja taakse kisapalat. Samalla poistettiin linjasta jarrupaineensäädin. Alle ruuvattiin budjettiin sopivat Kalle Pinomäeltä ostetut muutaman kympin wanhat krossirenkaat. Nyt päästiin pakkaamaan Mustang kärryyn ja suunnaksi Botniaring säätämään autoa sekä Akia, eihän hän ollut vielä tässä vaiheessa ajanut autolla metriäkään.

Ensikierrosten aikana selvisi renkaiden ällistyttävä pito, sekä onnistuneet jarrumuutokset. Tosin konetehot loistivat poissaolollaan. Säädettiin ja ihmeteltiin, eikä tehoja löydy. Ensin oli sytytysennakko täysin pielessä, se saatiin kohdalleen. Yhtäkkiä akku hävitti jännitteensä, tönäämällä käyntiin ja taas toimii eikä vikaa löydy. Sitten Aki keksi laittaa kaikki tulpanjohdot kiinni, niin kadoksissa olleet tehotkin löytyivät. Takaraivon punaisena loistaen itse itseään sinne taputtaen alkoi kaikki olemaan kohdallaan, kun yllätäin moottoriin ilmestyi ylimääräinen kaliseva ääni. äänilähteitä saattoi olla muutama, mutta syyttävä sormi osoitti alakerran laakereihin. Testit päätettiin siihen ja takaisin kotitalliin sovittamaan mietintämyssyä päähän.

Tässä vaiheessa kisoihin oli jo ilmoittauduttu, majoitukset maksettu ja kaikki hoidettu. Viimeiset säädöt autoon ja suunnaksi pohjoinen. Pakko sen oli vielä 8km pysyä nipussa. Aki lähti pesueineen reissuun keskiviikkona, ollakseen paikalla ruokkimassa itikat hyvissä ajoin ja uittamassa poikain kanssa matoa koukussa. Hirsilän väen seitsemän tunnin moottorimarssi pääsi alkamaan vasta seuraavana päivänä, tehtaanpillin soitua. Rukkaset tipahtivat, rintamasuunta kääntyi kohti ulko-ovea ja työläisemme sorronyöstä ponnistivat kahden metrin askelin kohti Pudasjärven vapautta, taakseen katsomatta. Pelipaikkaa lähestyessä, epäilimme tienpenkoilla vastaan tulevista poroista olevamme lähes perillä. Majoitus löytyi tunturin laelta, missä yllätäin nuo verenhimoiset ihmiskehon raatelijat, itikat, loistivat poissaolollaan. Turhaan oli peloteltu pohjoisen jurakautisilla pedoilla. Turhaan oli mukana ämpäri tolkulla myrkkyä paineastioissa. Täällähän oli vähemmän itikoita kuin Pirkanmaalla!

Perjantaiaamu, kilpailupäivä. Kilpailua edeltävissä reeneissä teki huipulla ollut sumu hommasta mielenkiintoisen, kun näkyvyyttä ei ollut paikoin kuin 50 metriä. Näihin pippaloihin emme osallituneet vaan säästelimme kalustoa ja keskityimme valokuvaamiseen. Sitä paitsi vain lahjattomat reenaa. Kuulemma. Alapuolelta tunturia tarkkaillessa, vain sen huippu oli pilven peitossa. Muutamaan otteeseen kisailijoita varoitettiin reitillä liikkuvista shikaaneista. Poroja oli seuraamassa rinteillä kilvoittelua runsaasti perheineen. Ilmeisesti olivat karussa alhaalla liikuskelevaa itikka-armeijaa. Akin lähestyessä lähtöviivaa takaraivossa soi miljoonannen kerran kuultu muistutus: Lähdet sitten kakkosella! Kakkonen sisässä, käsijarrulla autoa paikoillaan pitäen lähtövalot käskyttävät toimimaan. Käppärin vapauduttua kytkinpoljin napsahtaa ylös ja auto melkein jo liikkuu. Juuri ennen lähtöviivaa ollut sorapätkän kurat ovat tulleet asvaltille ja pitoja ei meinaa löytyä edes etsimällä. Kolmosta sisään ja vieläkin tahtoo luistaa. Ensimmäinen mutka läpi kunnialla seitinohuessa latikaisessa. Mäki jyrkkenee kokoajan lisää, mikä kummastuttaa matalalentäjäämme kun auto haluaa kiihtyä kuin oltaisiin tasaisella. Alkuperäinen suunnitelma oli kuulemma edetä jonopyörää, mutta kummasti yleisön tullessa näkyviin mutkissa Mustang jätti jälkeensä kaksi pitkää mustaa viivaa ja tyytyväiset katselijat. Huippu lähestyy samalla, kun tuulilasi alkaa yllättäin huurtumaan konehuoneesta puskevasta höyrystä. Soitto huoltoon josta tarjoillaan pyyhkeitä. Menit sitten lisäämään nestettä? Nyt se puski ylimääräiset vain pihalle, ei tarvitse olla huolissaan, kunhan lopetetaan pumppaaminen.

Possujunaa kanssakilpailijoiden kanssa takaisin alas yleisön hurratessa odottelemaan toista kierrosta. Sitten alkoi vesisade sekä jännät tuntemukset istumalihaksiston välisessä kuilussa, sillä renkaista ei ollut mitään tietoa käyttäytymisestä märällä. Mustang irtoaa viivasta kuin purkka tukasta. Viimeistään ensimmäisen mutkan jälkeen oli selvää, ettei tämä rengas toimi märällä. Mutkasta irtautumista yrittäen rajoitin samalla paukuttaen toimenpiteisiin tarttumisen tarpeellisuudesta, ei kiihtyvyyttä ole juurikaan havaittavissa. Kuljettajassa on havaittavissa yliluonnollisen hallitsematonta hymyilyä samalla, kun kaasuun koskeminen aiheuttaa välittömästi hallitun pidon menetyksen. Vähän ylempänä on Escort tullut pahoinvoivaksi mäen jyrkkyydestä ja yleisön potkiessa lohkon kappaleita pois ajoväylältä on paikalla varoitusliput öljystä radalla. Voiko olla vielä tästä liukkaampaa!?!? Loppukierros maltilla maaliin, enää on vain hävittävää. Auto tuntuu jälleen hukkaavan virtoja startatessa johonkin. Vaivalloisesti, mutta varmasti kuin rampa kuukkeli lentoon lähdössä vaivaiskoivusta, se lähtee joka kerta kuitenkin liikkeelle. Akilla pääsi juhannus alkamaan, samalla kun Arto valmistautui lauantain kilvoitteluun.

Aamusta tutustumaan rataan siviiliautolla hinkaten mäkeä ylös-alas lukemattomia kertoja samalla tulevaa poronkäristystä väistellen. Ilmoittautumisen jälkeen takaisin majoitukseen irtautumaan ruumiista odottamaan illan rypistystä. Lähtöhän olisi vasta 18.00. Illan ohjaajakokouksessa tavattiin myös juuri heränneet Kevytrahdin Mustang kuljettajat Joni Heikkilä, sekä Pekka Lappi. Heillä huolena Mustangin käyntihäiriö mikä esiintyi vain sitä vähiten odottaessa. Pekka laukkaa ensimmäisenä rinteeseen, päästen lähes perille asti. Auto sammuu viimeiseen mutkaan eikä ole suostuvainen lähtemään enää käyntiin. Joni pääsee kuitenkin samalla autolla omalla ajovuorollaan kimpoamaan raivokkaasti ylämäkeen. Pienenjyrsijän raivokkuus kuitenkin kostautuu heti kolmannessa mutkassa spinnaukseen. Itsetunto sai kovan avarin päin pläsiä samalla matkan jatkuen eteenpäin samalla rytmillä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Maalin jälkeen itse itselleen palautetta antaen ei voi kuin todeta tämän olevan motorsporttia.

Nyt on Artolla keskittymisen paikka lähtöviivaa lähestyessä, nyt pitäisi kolme kovaa Mustang kuljettajaa jättää taakse, jotta päästäisiin tavoitteeseen. Olla kisojen nopein Mustang, ihan sama mitä muut kisakuskit tekee. Rata on sateen jälkeen puolikuiva, omenainen, ei kuitenkaan helmeilevä, sellainen savolainen pito. Suattaapi olla, tai olla olematta pitoja. Viivasta irtautumisyritys kertoo saman tien pitojen olevan postipakettina väärässä maakunnassa. Siinä kerkiää katsella hetken lähettäjän epätoivoista ilmettä, että ethän sää nyt siihen voi jäädä, täällä on kilpailu kesken. Takarenkaat työskentelevät antaen kaikkensa mitä on muutamalla kympillä saanut, mutta matka ei etene. Isolla vaihteella mutkiin ehkäisee jonkin verran luistoa, mutta vauhdin kasvaessa pitoja ei vain meinaa löytyä. Muutamaa pitkää sladia myöhemmin huipun jyrkin kohta lähestyy, kun samalla autosta häviää tehot. B-ryhmän Mustang muuttui äkisti V1600 kilpuriksi, jolla ajettiin maaliin kaasu pohjassa, toivoen sen jaksavan kiivetä mäki ylös asti. Maalin jälkeen vikaa etsiessä löytyi löystynyt puolanjohto. Kuitenkin Akia pari sekuntia voittaen samalla muistellen sitä urpoa, joka tuonkin johdon laittoi kiinni. Artolla käsi ylhäällä virheen merkiksi.

Toiselle kierrokselle alkaa sataa vettä kaatamalla. Pekka ajaa Kevytrahdin Mustangilla itselleen kelvollisen ajan, jota Joni lähtee yrittämään alittaa. Lähtöviivalla itse itsensä tsemppaus saavuttaa huippunsa samalla kun lähtövalot antavat luvan poistua. Kytkin ylös ja Mustang tumppaa viivalle. Hydraulikäsijarrun linkku on mennyt tahattomasti päälle, ja häslinki on päällä. Lähelle hän pääsikin, jääden Pekasta 0,09 sekuntia. Tappion kirvelevyyttä ei pysty pebantheeni lievittämään, tämä vaatii sen toisen monopolin kirkastetut ruumiin mielipahan desinfiointiaineet.

Pony Expressillä on jo tässä kohtaa selvää, että nopein Mustang mäessä on oman perseen alla, joten tässä kaatosateessa ei voi muuta kuin vetää nautiskellen mäen päälle. Lähtöviivalla kosteus muuraa tuulilasin melkein umpeen, nyt vähän näkyvyyden heiketessä arveluttaa vetää nostamatta nopeisiin mutkiin. Viivasta irtautuminen on tervan juontia, heti kun koskee kaasuun, kierrostenrajoitin ilmoittaa ryhtymään toimenpiteisiin. Pitoa? Ei ole. Perä rinnalla, suupielet korvissa, mikä tässä voi mennä enää pieleen. Paitsi kun tullaan taas lähelle maalia, häviää tehot jälleen samassa paikassa. Mustang jaksaa käydä kaasu pohjassa sen verran, että pääsee maali stopille saakka, jossa se sammuu. Virrat hävisivät jälleen johonkin ja henkilökunta työntää Mustangin sivuun, samalla antaen voimakasta palautetta kilpurimme painoindeksistä. Sivuun päästyäni se lähtikin yllättäin nöyrästi käyntiin. Ensimmäistä kertaa kilpailuissa täällä nähtiin kaksi ulosajoa stop-kyltillä. Rankkasade aiheutti joen asvalttia pitkin alamäkeen maalilipulle, josta kilpurit lähtivät vesiluisuun kaataen koivikkoa ja pysähdellen kivikkoon.

Tästä olisi enää muutama satametriä majoitukseen ja juhannus saunaan. Ajatus pyörii mahdollisen akkuvaurion, päävirtakytkin, laturi osastolla samalla astuessani ulos ajohaalareistani, saunajuomia etsiessäni voikin todeta niiden olevan edelleen Focuksessa Akin majapaikassa kolmen kilometrin päässä. Mustangilla mäkikisa alaspäin ja Focuksella takaisin mäenpäälle tarinalla onkin onnellisen huuruinen loppu. Siirtymiä 1200km. Kilvanajoa vajaa 5km/ukko. Kyllä tämä on hieno laji! Ensi vuonna uudestaan.