Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Jalasjärvi Sprint 3.7.2011


Niin se sitten vihdoinkin koitti se päivä, kun pääsee koeponnistaan Mustangia soralle. Tätä on odotettu yli kymmenen vuotta!!! Näin niillä haaveilla on tapana toteutua, kun on riittävästi tahtoa toteuttaa unelmaa.
Kilpuri oli saanut edellisen kisan jälkeen allensa putkitukivarret takapäähän, sorasäädöt, vakaajat lähti kaikki pois, 5kg kevyemmän nokkapellin ja rallimallin roiskeläpät…
Matkaan lähdettiin intoa puhkuen jo lauantaina, ja lievää jännitystä oli jo tässä vaiheessa aistittavissa. Olihan edellisestä sorarypistyksestä aikaa jo 1½ vuotta (Anglialla) ja Mustangia oli koeponnistettu alustamuutoksien ja sorapyörien jälkeen normaalin 0-metriä. Itse pääsin puikottamaan tulevaa majoitustamme Cutteria, tuota kokenutta matkaajaa muusikkopiireissä paremmin tunnettuna nimellä: ”Banaania”, koska muilla C-kortin omaavilla kuljettajilla oli sukkalaatikon järjestelypäivät menossa kotisulkeisissa.
Paikanpäälle päästyämme suoritettiin normaalit leirinpystyttäjäjäiset, sähköt anastettiin bussiin törkeästi rötöksellä kunnalta. Täh? Piti saada kahvipannulle virtaa… Siitä sitten tekemään kylälle ruokatäydennyksiä, vierailuyritys paikalliselle V8-tallille johon oli jo hyvissä ajoin tehty virka-apupyyntö mahdollista vauriota varten. Tallin väki oli kumminkin humppaamassa Alastaron nitro-kisoissa joten eväät leiriin ja suunta kilpurilla kohti kylän uimarantaa. Kylän päälle nouseva ukkosrintama keskeytti taiteellisen kuviokellunnan, eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä takaisin leiriin nauttimaan Cutterin lämmöstä jota olikin jo noussut sisämittariin +40. Yöllä sitten iskikin vilu, kun lämpötila tipahti lähelle +15-astetta.
Seuraava aamu oli kuin lapsuuden jouluaatto, tänään se tapahtuu!!!
Ensimmäiselle kierrokselle ei ollut sen enempää hiottu taktiikkaa, oli vain tarkoitus hakea tuntumaa uuteen alustaan, renkaisiin ja yleensä koko mahdottoman yhtälön toteuttamiseen. Kesken keskittymismeditoinnin, juuri ennen lähtöviivaa kumartui syvään kaksimetrisillä säärillä varustettu brunette avonaisessa kaula-aukolla kauppaamaan kisakoostetta, elämäni nopeimmat kaupat. ”Haluaisitko…?” ”KYLLÄ!!!” Siinä kerkisi unohtua alkuperäinen strategia lähteä kakkosvaihteella viivalta, ja ykkönenhän siellä oli pesässä, kun valot antoivat lähtöluvan. Heti lähdön jälkeen sorvaamaan kakkosta sisään, ja vetoa ei ole…????? Mielessä vilahtaa Kankaapää rallin –vaihdekeppi kädessä- dejavuu. Olisko kolmosta? LÖYTYI! Ja vetoja, kakkonen oli siis pois pelistä joten kierros läpi vain isoilla vaihteilla. Jarrutukset meni aivan mönkään, ajo meni täysin pumppailuksi ja ”mummoa kirkkoon” cruisailuksi. Kahteen otteeseen tosin pääsi jo syöttään viitosvaihteella, varsinkin viimeisessä rypistyksessä ennen maalia. Juuri ennen maalia oli viitosvaihteella kaikki mitä Mustang pystyi tarjoilemaan, siten viimeiseen mutkaan iski uskon puute ja jarrun kautta neloselle, joka ei sitten heti mennytkään sisään. Sekunnin murto-osan ajan mielessä vilahti viimevuotinen bimmerin kuva korinvaihto- poistumisesta Suomalaiseen luontoon samaisessa mutkassa. Oikea vaihde löysi kolonsa ja pelastava veto päällä viimeinen mutka läpi. Parin sadan metrin päässä maalista oli pakollinen stop, josta luonnollisesti liikkeelle ykkösvaihteella. Kaikki hyvin siihen asti kunnes piti vaihtaa isommalle, ei vaihdu vaihde!! #%¤&/€@£$!!!! Ykkönen on ja pysyy pesässä teki mitä tahansa. Tiukkaa analyysiä, mikä siellä nyt on pettänyt ajellessa hiljaa paluutietä takaisin varikolle. Auto pilttuuseen ja vaihdekeppiä irti vauhdilla. Samalla hetkellä, kun shifteri oli kädessä, löytyi vian aiheuttaja, ja se syy piteli keppiä kädessään. Jo viime talvena piti laittaa kepille stoppari takapäähän, edessä se jo olikin. Oli sitten jäänyt laittamatta… Ykkös/kakkosvaihteen siirtäjä oli todennäköisesti säpäleinä, muut vaihteet kyllä toimisivat jos vaan saisi ykkösen pois päältä. Auto ilmaan pukeille ja Halkolan Tomi syöksyy auton alle yrittämään mahdotonta, vaihde pois päältä öljyropun reijästä. Muuten hyvä, mutta sieltä ei päässyt kuin pakin siirtäjän luo. Toinen kierros tekee lähtöään, joten ainoa vaihtoehto oli mennä kilpailutoimistoon tekemään keskeytys ilmoitus. Järjestäkin tuntui olevan kovin pahoillaan tapahtuneesta. Nyt sitä –virka-apu –korttia tarvittiin. Tallin väkeä oli kisassa järkkäreinä ja Mustangi vietiin tallille odottamaan maanantaita ja traileri kyytiä Hirsilän nosturille. Cutterin keula kohti sivistystä, ja järjestelemään kuljetuskalustoa.
Samantien kotiin päästyämme riistämään laatikkoa irti autosta. Loota oli seuraavana päivänä Ikaalisissa HHP:lla hoidossa, jossa sitä ruvettiinkin melkein samantien purkamaan. Nyt enää odotellaan, että Joe viitsii lähettää osia tuon lätäkön yli, että pääsisi ilmottautumaan seuraavaan kilvoitteluun.