Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

EKO 10 Kajaani Harrasteralli 7.1.2012

Osa ralliautoilijoista oli saanut tarpeekseen harrastuksensa kallistumisesta sekä kilpailuun osallistumisen monimutkaistumisesta. Säännöt olivat lähentyneet yhä enemmän SM/MM kaluston suuntaan, unohtaen tavallisen sunnuntaiharrastajan olemassa olon. Muutama lajiharrastaja päätti perustaa oman lajiryhmän pelkästään harrastajille, palaten säännöissä kymmenkuntavuotta taaksepäin. Koska kyseessä oli AKK:n ulkopuolinen ryhmä, ei sääntökirjaa tarvinnut lukea enää kuin raamattua. Tässä kohtaa saatiin muilutettua mukaan myös luokittelemattomien autojen luokka, ja osallistuminen Mustangilla oli mahdollista.

Universumin ensimmäinen harrasteralli ry:n kilpailu kurvailtiin 7.1.2012 Kajaanissa ja pakkohan sinne oli mukaan lähteä kun SS-luokan olemassa olosta oli pidetty meteliä. Veturiksi kilpurille oli hommattu Ford Econoline 7,3 litraisella woimasavumoottorilla (BBFD?), jolla lähdettiin kiskomaan traileria huollon ja kartturin kanssa jo torstai iltana Orivedeltä kohti välietappi Utajärveä. Aluksi luultiin olevamme yhdistelminemme muitten tielläliikkujien tientukkona, mutta sen puolen hoitikin lukuisat STW Volvo kuljettajat, joille ajonopeuden ylläpito tuotti äärimmäisiä ongelmia. Perille päästiin vihdoin puolenyön paikkeilla, majapaikkana toimi kartturin siskon omistama hevostila ja majoittuminen oli kartanon päärakennuksessa. Matkaa kertyi 475km.

Perjantaipäivä menikin hevosia taputellessa, lumia lykkiessä ja hirsisaunan pesää tarkkaillen. Lauantaiaamuna kellon herättäessä kukonlaulun aikaan pakkasmittarin työskennellessä maltillisissa kymmenen asteen pakkaslukemissa suuntasimme iloisen retkueemme kohti 120km päässä siintävää Kajaania. Kilpailukeskus sijaitsi pahaenteisesti kaatopaikalla, hyötyjätekeskuksessa, josta olisi lyhyet siirtymät suoraan pätkille. Me olimme viimeiset kaksivetoiset reitille lähtijät ja takaa tulisi 8 kpl nelivetoista ralliohjusta. Taakse lähtisi Sierra Cosworth 4x4, jonka miehistölle kävin jo etukäteen toivottamassa pahoitteluni liikkuvasta shikaanista reitillä.

Aamun haukoteltuamme ja kahvilla roppaa marinoiden tuli aika siirtyä katsastusjonoon, josta olisikin heti lähtö ensimmäiselle pätkälle. Kaikki kunnossa ja katsastuksesta pois siirryttäessä hajosi startti nappula jääden pohjaan. Hetken lentopallomailalla koelautaa ojentaen startti lopetti pyörimisen, mutta nappi ei vielä kokonaan palautunut ylös. Ensimmäiset hikipisarat tirahtivat iholle, mahtaisiko tätä uskaltaa enää sammuttaa. Muutama minuutti aikaa lähtöön ja kytkintä pohjaan painaessa startti rupesi pyörimään itsekseen auton jo käydessä. Voimakkaasti käskyttäen nappulaa suomalaisten parhaiten tuntemilla voimasanoilla sekä tehostaen sekundääristä artikulointia starttinappulaa hellävaroin rystysillä taputellen laitteet saatiin taas toimimaan.

Starttiviivalle siirryttäessä oli jo paidan selkä valmiiksi märkä, mitähän tästäkin taas tulee. Pätkä oli kapeaa ränniä n. 2km alusta loppuun ja huhu kertoi edelle lähteneistä kanssakilpailijoista, jotka olivat jo kerinneet langeta lumipenkkojen kutsuun. Tunnelmaa nosti entisestään lähettäjän kommentit ennen lähtöä: ”Meinaakko sopia tolla penkkojen väliin?”. Lähtövalo sammui, kytkin ylös ja matkaan. Kapeaa oli juu ja melkoiset spoorit heti kättelyssä. Muutaman tiukan käännöksen jälkeen kaasupoljin muljahti omituisesti jalan alla, ja poljinosa irtosi kokonaan pyörimään lattialle. Jäljelle jäänyttä rautatankoa ylti vielä painamaan varpailla, joten hanaa ja katse seuraavaan mutkaan. Pikkaisen oli penkkaan nojailua, mutta muuten pätkä läpi puhtaasti. Maali AT:lla tuli vielä kilpailunjohtaja kyselemään meininkiä ja toivottamaan kireitä vaijereita.

Lyhyt siirtymä ek2 alkuun kuuntelemaan saksalaisen suorankuutosen parkumista lähtöviivalla ennen meidän lähtövuoroa. Tie näytti jo huomattavasti paremmalta, isolta valtion tieltä. Lähdöstä päästiinkin tuuppaamaan heti koko vaidekaavio läpi (paitsi se ykkönen) ja vitosella mentiinkin jouheaa tietä jonkin matkaa nostamatta. Suoranosuuden päässä oli pakko vilkaista nopeusmittaria ennen jarrutusta, enkä vielä koskaan muista ennen neulan osoittaneen kohtisuoraa alaspäin. Muutama kilometri eteenpäin ysikymppi oikeassa perä karkasi pöperölle ja spinnaus oli tosiasia. Ristus että hävetti jo ennen kuin auto kerkesi edes pysähtyä. Pikkuisen pakittelua ja laulu sai jatkua. Tie kapeni pikkuhiljaa kokoajan ja spoorit syvenivät. Pari kertaa sai huomata, ettei Mustang taida olla varustettu ihan samoilla raideleveyksillä kuin muut kurmoottajat. Samalla kun auto pomppasi pois spoorista, menetettiin kaikki pito ja penkat hoitivat auton ohjauksen. Puolivälin jälkeen saatiin kiinni edelle lähtenyt vajaamoottori, jolla ei ollut niin kauhea kiire. Totesin itsekseni että vain köyhillä on kiire, joten jätin vähän väliä lumen pöllyämisen takia ja kruisailtiin loppupätkä maaliin. Cossu ei sitten saanutkaan meitä kiinni!!

Tauolle huoltoon oikomaan jäseniä ja kuivattelemaan hikistä oloa. Autoa ei koko aikana sammutettu, ettei starttinappulaan (Biltema) vaan tarvitsisi koskea. Seuraavaksi olisi edessä tutut pätkät laskettaa menemään sillä samat pätkät ajettaisiin uudestaan. Tauolta takaisin ek 1/3 alkuun pienelle rännille. Nyt tie olikin paikoin jopa tasoittunut aamuisesta ja penkat levinneet. Oman osamme tehtiin mekin penkkojen siirtelyssä, kiitos loistavan tiemuistin. Yhdessä kohtaa olin täysin valmistautunut ajamaan suoraa, kun vierestä yllättäen ohjeistettiin: ”VASEMMALLE!!”. Jaha, tiukka riuhtaisu käsijarrusta ja lievän penkka kosketuksen jälkeen keula olikin kulkusuunnassa. Pätkän maalissa oli jo lähes voittaja fiilis, vielä yksi pätkä ja me oltiin vieläkin hengissä!

Viimeiselle pätkälle ek 2/4 (10km) lähdettiin intoa piukassa. Nyt olisi muistissa muutama paha paikka mitä piti varoa, muuten voisi syöttää menemään B-juniorin raivolla. Pari kertaa nojattiin penkkaan sen verran tehokkaasti, että tuurilla selvittiin irti penkan imusta. Loppuosuus oli mennyt melkoiselle pöperölle. Autolla olisi ollut menohaluja, mutta kuski joutui hillitsemään menoa sen verran, että yleensä pysyttäisiin tiellä. Maalissa oli jo tuuletus meininki. Koko kisa läpi ilman suistumisia, eikä Cossukaan saanut meitä koskaan kiinni.

Koko tapahtumaan osallistuneet ihmiset olivat iloisella mielellä, juttelipa kenen tahansa kanssa. Mustang aiheutti paljon kysymyksiä ja kommentit meidän harrastuksesta olivat pelkästään positiivisia. Toivottavasti saadaan jatkossa muitakin lähtijöitä luokkaan, että saadaan kilpailua aikaiseksi. Tuloksista ei ollut meillä mitään havaintoa, eikä niin väliksi ollutkaan. Oltiinhan me ainoat luokassa lähtijät joten luokkavoitto tuli vain maaliin ajamalla. Varikolla nautittiin kolmen tähden maittava ateria, hernekeitto, mehu ja kahvi. Rallimakkarat jäivät harmittavasti syömättä, kun saatiin lupa lähteä kotimatkalle saman tien. Samalla ilmoittauduimme seuraavaan harrasteralli tapahtumaan, missä ja milloin se sitten sattuukaan olemaan. Tätä täytyy saada lisää.

Kilpaa ajettiin n. 30km. Pakattiin auto kärrylle ja suunta kohti Orivettä. Matkalla tuli puhelinsoitto kaverilta, joka oli seurannut tuloksia netin on-line palvelusta. Tulokset ylittivät villeimmät haaveemme. Lähtijöitä oli ollut kaiken kaikkiaan 50, maaliin tuli 40 ja meidän yleisen sijoitus oli 21!!!

Moottorimarssia kotiin 450km, jossa perillä kerittiin vielä käydä oman UA:n saunaillassa tervehtimässä seuran jäseniä, ennen omaan saunaan pakenemista.

Kilpaa ajettiin noin 19 minuuttia.
Siirtymiä ajettiin noin 14,5 tuntia.
Rahaa meni öpaut kaikki.
Kannattiko? NO VARMASTI!!!!