Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Future Cup Kauhajoki IKH-sprint 1 & 2 18-19.5.2013

Edelliskisojen käyntihäiriöt oli selätetty! Viaksi löytyi virranjakajan sähköliitin, joka oli hienosti kiinni mutta itse johto ei sitten ollutkaan kiinni liittimessä, sekä muita Bil***a virityksiä…

Reissuun ponkaistiin jo perjantaina, vaikka matkaa oli vain reilu parisataa kilometriä. Huolto oli varannut Nummirokin tutuista maisemista mökin johon laskeuduimme rokkenrollin raikuessa raadiosta ja ilmastoinnin antaessa kaikkensa taistelussa hellettä vastaan. Murkinat kohti ääntä, pieni marsun aivastus ja lihat silmille. Huomenna ei enää haukotella.

äärimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen aamu iskee päin näköä kuin miljoona tiskirättiä. Muutama tunti menee aivan sumussa, mutta kisapaikalle päästyä andreasteariini, vai mitä se nyt oli, rupeaa virtaamaan suolistossa ja unen rippeet karisevat silmistä. Kohta on taas kiertokangella kiirus!

Todella mahtava huomata varikolla äärimmäisen positiivinen tunnelma! Kaikki tuntuvat olevan hyviä kavereita keskenään. Meni kenen luo tahansa niin juttu luistaa kuin olisi tunnettu aina! Varikkopilttuu saadaan perustettua parhaimpaan mahdolliseen paikkaan, josta pystyy seuraamaan kisaa sekä näkee oman lähtövuoronsa.

Ensimmäiselle kierrokselle huolto tiputtelee rengaspaineet kohdilleen, josta lähtöjonoon odottelemaan omaa lähtövuoroa. Taivas täysin pilveetön ja tuo outo mollukka taivaalla pistää urheilijanuorukaisemme pukkaamaan soijaa, varsinkin kun lähtö viivästyy reitiltä langenneiden naaraamiseksi takaisin varikolle. Vihdoin koittaa oma lähtövuoro ja valojen sammuttua kytkin ylös ja oikeaa nilkkaa rauhallisesti oikaisten matka etenee pidon rajamailla ensimmäiselle traktorin munalle. Lippupisteellä 4 voitaneen kyseenalaistaa munan sijoitus sillä nyt pääsi oikaisemaan koko auton leveydeltä nurmikon kautta. 9" sliksit + nurmikkoa + sepeliä asvaltilla = ei niin nopeaa, mutta yleisöystävällistä etenemistä. Auton alustamuutokset eivät ole vielä kalibroituneet ratinpyörittäjän kovalevylle ja keula edellä mutkaan ajaminen aiheuttaa voimakasta aliohjaamista. Vikasietotila ottaa ohjat jonka direktiivi on: "Jollei ole varmuutta auton käyttäytymisestä, ajetaan poikittain."

Kierrosaika olikin täten julkaisukelvoton ja kuulan säätötoimenpiteisiin kokeiltiin pullollista Vichyä ja sämpylää. Ruumiista irtautuminenkin koettiin, mutta sillä oli vain keventävä vaikutus. Taisi olla sämpylän välissä ärinäviipaleita, koska seuraava kierros meni totaalisen yliyrittämisen puolelle. Vaikea tuota takarengasta on kieltää, jossa haluaa piirtää kesäterveisensä asvalttiin. Aika parani, mutta vielä oli ero kärkeen mitattavissa kalenterilla.

Kilpuri jätettiin varikkopaikalle odottamaan seuraavan päivän uusintaa ja F350:llä tuubia putkesta tuupaten kaupan kautta majoitukseen murkinalle. Sisäkuvaukset katsottiin suljetuin verhoin ja pudotus maanpinnalle oli jälleen tosiasia. Raittiin ilman myrkytys oli sen verran voimakas, että santaklaussia ei tarvinnut kauaa illalla odotella ja moottorisahan pärinä täytti mökin nopeasti.

Toiseen kisapäivään lähteissä oli jo ihan eri maku suussa, nyt oli iskun paikka. Varikkopaikalla oli yhdestä renkaasta haihtunut ilmat alapuolelta pois, joten Racemastersit vaihtuivat Avoneihin, jotka tosin olivat yhtä "kokeneet" kuin edellisetkin. Ilmoittautumisen jälkeen fillaroimaan reittiä lävitse ja kerrankin järjestäjä oli ottanut virheistä opiksi! Kaikki oikaisumahdollisuudet on poistettu munimalla valkoisia palleroita sratekisesti oikeisiin paikkoihin. Nyt kaikkien oli ajettava asfalttia pitkin eikä kuulalaakeripintaa esiintyisi. Takaisin huoltopaikalla tuli bongailtua turisteina monta paikallista kuuluisuutta ja vaihdeltua kuulumisia.

Ensimmäiselle kierrokselle lähdettiin hokemalla mantraa: rraaauuhhaaalliiiiseeestiiii… Tämä huru-ukkoteoria toimikin ensimmäisen 500m ja taas oikea nilkka rupesi kapinoimaan yläkerran antamia komentoja. Hiilijalanjälki oli mitattavissa kahtena mustana viivana mutkista poistuttaessa. Maalipään kävelytien osuudelle oli joko yön aikana kasvanut iso lommo, tai auton maavara oli radikaalisti laskenut. Harvoin on tullut hypättyä suoralla asfalttitien osuudella niin, että etupalkki suuteloi isänmaata äänekkäästi. Nokkapellin toinen lukitus repesi irti, mutta maaliin päästiin kaikki osat mukana matkassa. Aika parani eilisestä 5 sek. Maalissa stopin jälkeen tuli koko seiskaluokalle komennus AKK:n jälkitarkastukseen, jossa tarkastettiin sisätilojen palkkien leikkelyt. Mustangissa mitään hätää ollut, mutta huoltoväki alkoi hermostumaan varikolla, kun kilpuria ei pilttuuseen ilmestynyt.

Toiselle kierrokselle suoritettiin hyväksi havaittu säätötoimenpide, syöminen, josta tulostaulun kautta uutta puhtia kohti seuraavaa kierrosta. Lämmintä piisasi, jälleen. Tällaiset kisapäivät täytyy muistaa talven tuiskussa, kun kyseenalaistaa koko lajin jatkamisen. Itse itselleen kiukuttelu sai loppua ja vaijerin venyvistä koeteltiin taas lähtövalojen sammuttua. Riehuminen oli saatu kitkettyä pois, tosin liika rauhallisuus aiheutti aivan liian aikaisin jarruttelut mutkiin. Muutamaan piti painaa uudestaan kaasua, että pääsi mutkaan asti. Aika parani 0,4sek. ja parantamisen varaa olisi ollut paljon.

Mustang toimi koko viikonlopun hienosti, kuskista ei voi niinkään sanoa. Koko tiimi oli kuitenkin tapahtumaan todella tyytyväisiä, tänne tullaan varmasti toisenkin kerran. Radalla ei ollut turhia sikaaneita vaan kerrankin sai ottaa kunnolla vauhtia. Opiksi ottaminen ensimmäisen päivän virheistä oli selvä merkki kehittymisestä, jatkossa varmasti odotettavissa vieläkin parempi kilpailu Kauhajoella!