Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Keuruu Harrasteralli 3.3.2012

Harrasteralli ry:n järjestämään rallikilpailuun oli ilmoittautunut 59 autokuntaa harrastamaan kurvailua todella hienossa säässä, mitä hienoimmilla pätkillä Keuruulla Isossa Kirjassa. Mukana oli erikseen luokkia pimeeseen, kuin nuotista ajaville. Koska muita SS-luokan autoja ei meidän lisäksi ollut mukana, pääsimme kilvoittelemaan pemareiden kanssa samaan luokkaan, viri yli 2400cc kanssa.

Kisa-aamuna hyökättiin huollon kanssa matkaan kohti Keuruuta. Kartturin hommia tulisi tekemään Muuramen moottoripajan pääkokki Timo Hyppönen, joka tulisi omalla Mustangilla suoraan kisapaikalle. Mäntän kohdalla muistui mieleen kilpurin tankkaaminen joten pikavisiitti keskustaan ensimmäiselle kylmäasemalle tyhjentämään tiliä. Vaan eipä meille tarjoiltu menovettä mittarista, ei toimi ei. Ja seuraava asema oli…? Seuraava konsonanttiasema oli halukas imuroimaan tilin tyhjäksi, joten matka sai jatkua. Kartturi oli jo kerinnyt varailemaan varikkopaikat kuntoon ja suorittamaan ilmoittautumista toimistoon, joka ei sitten onnistunutkaan kartturilta puuttuvan ajokortin takia. Sinne se oli jäänyt keittiön pöydälle paistatteleen päivää. Eipä siinä muu auttanut kuin Mustang tulille ja putki punaisena Muurameen hakemaan pahviläpyskää meidän jäädessä katsastamaan kilpuria ja tekemään varasuunnitelmaa, jos Timppa ei kerkiäkään ajoissa takaisin. Huoltoväki katseli toisiaan pelon sekaisin ilmein, kun ruvettiin arpomaan varakartturin pestiä. Varamiespalvelua ei tarvittu ja ilmoittautuminen onnistui lievän hilpeissä tunnelmissa, Timpan ajokortin kuvan takia. Paljon kerkiää kertymään kokemusta naamaan reilussa 30-vuodessa.

Ensimmäiselle pätkälle lähdettiin tuuppaamaan kapeaa ränniä yleisö ek:n merkeissä. Ysikymppisiä risteyksiä mahtui monta tähän lyhkäiseen rykäisyyn, mutta pätkä oli todella mielenkiintoinen korkeuseroineen ja kovalla tiepohjalla sai hyvin pidettyä vauhtia yllä. Toiselle pätkälle päästiinkin sitten jo oikein asiaan, ja vetämään kovaa tietä pitkin puitten välissä. Vähän matkaa lähdöstä olikin jo ensimmäisen kerran tilanne päällä, kun nypyn yli kirraava vasen tuli ohkaisesti silmille, vaikka paikka oli merkitty valtion merkillä. Kunnolla koppa vinoon ja täydellä teholla mutkasta selvittiin vähintäänkin rallituristeja miellyttävällä tyylillä. Jouheaa tietä oli hauska soittaa menemään vaijeri kireällä aina suunnilleen puoliväliin asti, missä tultiin pitkää peltosuoraa pitkin metsänrajaan. Äkkiseltän tie näytti jatkuvan suoraan metsään, mutta kohdalla näkyikin maassa köllöttelevä sulkusiima ja yleisöä kauempana oikealla pellolla. Tie kääntyikin täydet 90-astetta oikealle, joten tultiin himpun verran ylikovaa paikkaan ja pisteltiin kylki edellä penkkaan jumiin. Yleisön avustuksella päästiin irti ja jatkamaan matkaa reilun minuutin huilitauolla.

Kolmannelle pätkälle lähdettiin sladit mielessä, tuloksillahan ei enää ollut mitään väliä. Todella hienoa tietä ajaa, jouheaa eikä urista tietoakaan. Pätkä meni hyvin aina maalimutkiin asti missä kirraava oikea meinasi vähän yllättää autoilijan. Vähän tarjoiltiin takaluukkua penkkaan kuvaajien iloksi ja heti perään tiukka vasen näkyi olevan helppo ajettava. Vaan eipä ollut postilaatikoiden lähtö kaukana kun se perinteinen virhelyönti neloselta kolmoselle, -eli vitoselle tuli tähän kohtaa ja vedon loputtua lakkasi Mustang myös kääntymästä. Maalissa jo hymyiltiin äänekkäästi tilanteelle.

Sitten cruisailtiinkin takaisin varikolle nauttimaan päihteetöntä limpparia sekä Elviksen näköisiä savuttomia voikkoleipiä. Seuraavaksi ajettaisiin samat kolme pätkää uudestaan ja nyt tulisi tiemuisti tarpeeseen. Nelospätkällä meinasi olla ahdasta yhdessä kohtaa, kun keulalla ”vähän” leikattiin sisäpenkkaa, takakulman ollessa samaan aikaan toisella puolella penkassa. Urista ei vieläkään mitään havaintoa, todella hauskaa paiskoa menemää. Viitosen pahat paikat oli kirkkaassa muistissa joten ei tilanteita. Samoin viimeisellä kutosella harmaata karvoitusta aiheuttaneet maalimutkat oli Timpalla muistissa, mistä selvittiinkin tällä kertaa tylsästi tietä pitkin ajelemalla. Viimeisellä pätkällä ei ollut urista haittaa, mutta edellisestä kierroksesta sinne oli kasvanut routaheittoja jotka pistivät sekundäärisen alustamme todella koville. Mustang kesti röykyytyksen kuin aito kilvanajolaite eikä kiukutellut missään kohtaa saamaansa kohtelua.

Maalissa oli molemmilla voittajaviilis, vaikka tiedettiin tuloksien olevan jotain muuta kuin meille suotuiset. Näin hauskaa motorsportpäivää ei olekaan vielä aikaisemmin tullut vietettyä. Ainoastaan jäi harmittamaan auton jarrujen epätasapaino, joten käsijarru oli hyvinkin ahkerassa käytössä. Takajarruille tarttis keksiä jotain… Samoin oli naapuripilttuissakin molemmin puolin suupielet korvissa sekä tuuletusmeininki. Kaverit ajoi 1200cc Starletilla pytyille, vaikka kyseessä oli kuskin ensimmäinen rallikilpailu. Toisella puolen oli Mustang-kerhon puheenjohtaja, jonka olimme saaneet houkuteltua yhden etuauton kyytiin, niin ikään ensikertalaisena. Samoin meidän koko miehistö huoltoa myöten koostui FMOC:n jäsenistä.

Tästä lähdetään vahaamaan kilpuria seuraavaan koitokseen joka on American Car Show Helsingissä.