Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Pohjoisjärvi sprint 23.2.2013 Keuruu

Harrasteralli-porukan kisoissa on ollut mukana alusta alkaen V8 luokka, jossa ei pahemmin ole ollut kilpailua osanottajapulasta johtuen. Nyt sellainen tehtiin, sillä meidän Mustangille löytyi 3 kovaa vetomiestä. Kaksi muuta kuskia itseni lisäksi oli: Jarkko, joka omasi vankan moottoriurheilutaustan sekä Vesku, joka on näyttänyt nopeuden olevan kohdallaan asfaltilla voittamalla monia harrastetapahtumia Mustangilla. Näin jo pelkästään siksi, että saataisiin aktivoitua muitakin V8-kuljettajia lähtemään kalustoineen viivalle.

Kisapäivän aattona tulikin ikäviä uutisia, josta johtuen Vesku oli estynyt osallistumaan kilpailuun. Pikainen puhelinmartoni mahdollisten kuljettajien kanssa veti vesiperän, mutta varakuljettaja löytyikin lähempää kuin kukaan osasi odottaa. Siinähän se istui viereisellä sohvalla, Ellu! Näyttöä kun kerran löytyi Mustangin pysymisestä hansikkaassa ja testiäkin oli keritty jäällä ajaa, niin komennus oli tosiasia. Pikkaisen meinasi nokunmutkun- mutinaa kuulua, mutta yhteisymmärrys löytyi nopeasti.

Hyvin jännitetyn yön jälkeen kamppeet kasaan ja keula kohti Keuruuta ja Isokirjaa. Nyt kävi jo itselläkin mielessä, että tuliko sittenkään hommattua tarpeeksi isoa kaatopulloa mukaan. Normi rutiinien jälkeen kisapaikalla kierrettiin reitti läpi jalkaisin, vaikka se olikin jo entuudestaan tuttu viime vuoden Harrasterallin EK1/4. Reitti oli nyt aurattu leveämmäksi kuin viimeksi ja pituuttakin oli vähän lisätty. Routapatteja oli kasvatettu reitille vähintäänkin riittävästi ja suurin niistä tutustuttaisi autoilijan ilmailualaan varomattomalla imusarjan huuhdontapolkimen käytöllä.

Ensimmäisenä reitille starttasin minä Ellun istuessa repsikkana. Lippu ylös ja oikea jalka napsahtaa rintapeltiin. Reitillä hirveä määrä lumipöperöä ja routaheitoista auto on enemmän aikaa irtautuneena maapallosta. Mustangin alustaratkaisut eivät ole kohdennettu juuri tällaisen tietyypin olosuhteisiin, joten olimme pakotetut ylimääräiseen jarrutteluun. Suurimmalle nypylle tuli survottua jarrupoljinta tarmokkaasti, vaikka mieli yllytti painamaan kaasua. Pienen ilmalennon jälkeen koppa vinossa maaliin asti, jossa Ellulta tuli vahva lausunto hänen kyvyistä liikennöidä äskeinen vuoristorata uudestaan ympäri. Vastalauseet käsitellään vasta kisan jälkeen joten pikainen kuljettajan vaihto ja uudestaan jonottamaan lähtöön.

Vielä lähtöviivallakin kuljettaja kyseenalaisti oman älykkyytensä ryhtyä harjoittamaan motorsporttia tässä muodossa. Saman tien lippu heilahtikin ja jupina vaihtui V8 karjaisuun, Mustangin edetessä talviseen maisemaan. Ajo-ohjeet olivat tallentuneet kovalevylle, eikä repsikan paikalta tarvinnut ohjeistaa mitään. Mutkat läpi veto päällä, ohjataan luiston suuntaan ja katse seuraavaan mutkaan. Viimeisten maalimutkien jälkeen suuren malmikasan mouruamisen laannuttua, hytin täytti riemunkiljahdukset ja äänekäs hymyilyn surina. Jännityksestä ei ollut enää tietoakaan.

Varikolla jälleen miehistön vaihto, perhe Uotila siirtyi kesyttämään Mustangin kaikkia 180 villihevosta penkkojen välissä. Heidän testit autolla rajoittui yhteen kertaan jäällä, mutta lahjattomathan reenaa ja matka etenikin suunnitelman mukaan hyvän matkaa ennen kuin perä karkasi pöperölle ja spinnaus oli tosiasia. Jumiin keskelle tietä syviin uriin ja ulkopuolista työntöapua tarvittiin. Kilpailun sijoitus oli näin menetetty, sillä aika laskettiin maaratahengessä molemmilta kierroksilta yhteen.

Tauolla järjestäjä teki oikean valinnan aurata radalta pöperöt pois, jota oli paikoin kertynyt jo kymmeniä senttejä. Moni kilpailija oli jo tässä vaiheessa pakotetut siirtymään leuka rinnassa kalustotappioiden takia kohti kotitallia. Mm. kaverit V1600 Hyundailla olivat totelleet pientä ääntä pään sisällä isolla nöölillä ja lentolupakirjan puutteesta suorittaneet näyttävän mahalaskun käytössä olevan ajoradan ulkopuolelle. Laskeutumistelineiden hydrauliikka petettyä, siirtyminen varikon makkarajonoon ei ollut enää vaihtoehto. Mutta meillä vehkeet toimii! Taas mentiin ja samassa järjestyksessä.

Mitään ei lähdetty varmistelemaan, varsinkaan kun nyt pidot oli ihan eri luokkaa kuin ekalla kiekalla. Puolivälin rytkyissä nokkapellin toinen salpa aukesi ja pikkaisen kävi jännittämään pysyisikö se kiinni yhdellä vai tulisiko silmille. Kierros ilman ylimääräistä ohjelmaa maaliin ja taas vaihdettiin tärisevä kuljettaja autoon. Jännitys oli käsin kosketeltavissa ja pyysimme suosiosta yhden ylimääräisen minuutin lähtöväliä takana tulijalle. Hienosti Ellu vei Titanickiä lenkkipolulla! Keula edellä mutkiin ja vielä, kun saadaan ajoon kikkeliä niin tässähän tulee kiire itse kullekin… Maalilipun jälkeen riemu oli ylimmillään ehjän ajon jälkeen. Tätä kuulemma pitää saada lisää.

Jake oli päässyt auton kanssa sinuiksi ja tuli jo toisella kierroksella kahden sekunnin päähän luokkapohjista. Hyvin meni koko tiimillä, koko sakki kolmen kärkeen luokassa! Eikä se todellakaan johtunut siitä ettei luokassa ollut enempää kuljettajia vaan kaikilta kolmelta sellaiset otteet valtamerialus-luokassa, että haastetta annettiin paljon kyykyttämällä kilpailukykyisempääkin kalustoa.

Kilpailuun starttasi 102 autokuntaa joista meidän sijoitukset oli:

Arto: yl.49 ja luokka 1.

Jake: yl.72 ja luokka 2.

Ellu: yl.73 ja luokka 3.