Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Keuruu ralli 17.8.2019

Jos aikomuksena on ajaa vain yksi soraralli vuodessa, on se suoritettava kotinurkissa. Aamusta starttailtiin Hirsilästä Juuson turbo 4x4 Sierran toimiessa veturina Mustangille. Tästä kolme paikkaisesta urheiluvaunusta ei heti voima loppunut kesken, pitihän vetovoimasta huolen 6,5 litrainen dieselvoimasavu moottori. Samalla perässä körötteli Aki Mersuineen, väkivahva Escort RS2000 lavetilla seuraten. Keuruun entiseen varuskuntaan saatiin huoltoparkki rakennettua ja päästiin raatelemaan Ellun maittavia matkaeväitä. Tultiinko tänne syömään vai ajamaan? Tultiin.

EK1
Varikolta ajellessa kohti päivän ensimmäistä rypistystä selvisikin, että nyt ajettaisiin sama pätkä mitä oltiin katsomassa alkuvuodesta penkalta. Talvikisaa oli ollut seuraamassa kuljettaja Mustangista ja kartturi Escortista. Molemmille autokunnille siis tuttu tie, eriasia mitä siitä muisti ja uskoiko kaasujalka ”nuottia”.
Mitä lähemmäs hivuttaudumme lähtöviivaa, sitä korkeammat kierrokset sisäinen pumppu ottaa. Rajoittimen punainen alue rupeaa lähestymään kunnes lähtövalot sammuvat ja kytkin napsahtaa lattiasta. Ensimmäiseen kireään vasuriin taitto sisään ja oikea petaali lattian kanssa tuttavuutta tehden on pumpun kierrokset laskevat toiminta alueelle. Edessä pitkää suoraa jossa viitosvaihteella koetellaan Mustangin –hinnatalkaen- heilahduksen vaimentimien kykyä suoriutua irtautumista telluksesta, josta seuraavassa hetkessä maanvetovoima tuntuu tuplaantuneen. Lattiapelti kiemurtelee jalkojen alla kuin se voisi pahoin kuin Alma-mummo vuoristoradassa. Escortissa artikuloidaan mystisen metsätyömiehen äänenpainolla ystävällisesti olemaan nostamatta pedaalia lattiasta nypyille, koska Keijo ”Keke” Ruusperin sanoin 95% varmuudella tie jatkuisi suoraan. Henkinen ruoska heiluu ja matka etenee.
Tie on paikoin pahasti urautunut ja selkeästi paikoin suuttunut kurmoottamiseen sen verran, että se on päättänyt lähteä kotiin. Mustang-miehistöllä olisi ollut menohaluja, mutta jousitus sanoi ei, nyt on pakko säästellä, jos meinataan ajaa koko reitti lävitse. Hetkellinen harmitus iski kuin märkä tiskirätti otsalohkoon, kun veto loppui yllätäin ennenaikaisesti. Vikadiagnostiikan ilmoitus verkkokalvoille kytkeä vaihde takaisin päälle poistaa alkaneen voimasana ryöpyn. Viimein odotetut maalimerkit tulevat vastaan ja jälleen on lupa hengittää. Tuloksia napsahtelee puhelimeen, Mustang on kolme sadasosaa edellä. Jälleen Escortissa käydään rakentavaa keskustelua kuunnellaanko toista tarpeeksi. Keskustelu muistutti etäisesti vanhan pariskunnan kommunikointia. Kaikilla on silti kaikesta huolimatta hymy herkässä ja tahtotila saada tätä lisää!

EK2
Siirtymällä autoa kuunnellen oliko se selviytynyt ehjänä äskeisestä selkäsaunasta. Kiukuttelua ei esiinny eikä moottorilämmötkään tällä kertaa nousseet kriittiselle, joten hyvillä mielin kohti Jukojärven erikoiskoetta. Täällä on monesti oltu katsomassa sekä kilpailemassa tien monissa eri versioissa. Pahat paikat piti olla tiedossa, mutta jos jokin on varma, niin se on aivan varma. Muuttujia oli tiedossa.
Lähdöstä koko vaihdekaavio läpi käyden maisema kiihdyttää Mustangin ohitse. Olimmeko paikallamme universumissa ja Mustangin valtava vääntö pyöritti maapalloa allamme? Minuutin verran miettiessä, miksi Tarzanilla ei ollut partaa, yllättävä vasen herättää miehistön, joka oli matkustamassa suoraan kohti kebabkioskia. Rivakka veto käsijarrusta kääntää auton oikeaan suuntaan takarenkaiden rouhiessa moreenia tienpinnasta metsähallituksen puolelle kuin parempikin savisaapas soramontulla. Morjenstellaan tutut penkalla ja matka etenee äänekkäästi hymyillen. Tie on leveää ja hyväkuntoista, nyt on ilo syöttää isolla vaihteella pitkiä sladeja kohti vanhaa vastustajaamme, sitä ISOA hyppyriä. Sitä ennen kuitenkin maisema on näyttävinään tutulta ja kartturi huutaa ennakon mailanlapa oikeasta. Taidamme olla Jukojärven isossa kolmentien risteyksessä, joka kestää ajaa vauhdilla läpi. Vastaan tulee punainen kääntymismerkki ja samalla selviää miehistön olevan täysin eri planeetalla karttoineen. Pelastusjarrutus suoraan tienpistoon, jälleen käsijarrulla kioski ympäri ja takaisin ladulle saman kuvaajan tirskuessa penkalla, joka viime kerralla sai meiltä runsaan sorakylvyn. Matka jatkuu kohti ISOA ja hetken päästä se irvisteleekin vastassa tehden itse horisontin, nypyn ylitse näkyen vain sinistä taivasta. Mieli käskee hyppäämään, edes vähän, tai aina on vaihtoehtona olla nostamatta laisinkaan. Järki ilmoittaa epäilevänsä ettei siellä ole kuitenkaan kuvaajia ja mielikuva jälleen lentävästä jäähdyttimen päädystä pistää ajamaan 80 vuotiaan mummon lailla vain vähän keventäen, mutta ehjällä autolla nyppylän ylitse. Häpeän itseäni. Seuraavaksi näkyy, kun nokkapellin oikea kiinnike aukeaa ja pelti rupeaa irvistämään. Mahtaako vasen yksinään jaksaa pitää pellin kiinni, sillä matkaa oli vielä puolet jäljellä. Suuntaamme pienelle tie osuudelle jossa vasenkin kiinnike antautuu rynkytyksessä. Nokkapelti iskeytyy tuulilasiin plokaten näkyvyyden kokonaan. Mieli tekisi ajaa Mäkisen hengessä, mutta ainoa mistä kapean tien näki on sivulasit. Seuraava minuutti, pitkä kuin Suomen talvi, yritetään metsästää kävelyvauhtia sivutietä tai katsojia. Viimein vastaan tulee keskeyttänyt Bemarimiehistö, joka ystävällisesti asemoi moottoripeittomme sille ominaiseen lokaatioon. Tästä 8 sekunnin päästä takaa lähtenyt Bemari ajaa ohi. Tainnut kyytimme kuitenkin ollut vertailukelvollinen. Samantien ajorytmistä kiinni ja vastaan tulee tunnistettava mutkayhdistelmä. Aina on käännytty näiden jälkeen oikealle sivutielle. ällistys on lähes käsinkosketeltava, kun muiden jäljet jatkuvatkin suoraan eikä paikassa ole kääntymismerkkejä. Höh, miten tästä nyt voi suoraan ajaa!?!?! Vielä saadaan kerran sykkeet nousemaan, kun kireään oikeaan ei löydy jarrupitoja laisinkaan. Olemme pakotetut pudottamaan etukulma horsmikon puolelle, että latu saadaan riittämään. Tämähän rupeaa tuntumaan kilvanajolta.
Vihdoinkin päästään takaisin huoltoon juottamaan janoista Ponya sekä miehistöä. Tyhmäähän se olisi ollut ottaa juomaa mukaan. Tankkiin häviää 38 litraa polttoainetta, syyläriin 5 litraa vettä sekä miehistöön uskomaton määrä nestettä. Nokkapellin kiinnikkeet korjataan ja keulasta poistetaan ylimääräiset horsmat ja ralli saa Mustangin osalta jatkua. Escort miehistö on tässä vaiheessa tipauttanut leuan rintaan ja täyttänyt avioeroilmoituksen kilpailusta. Siirtymällä pätkältä huoltoon moottorin öljynlauhdutin oli päättänyt maallisen vaelluksensa ja vapautti edesmenneet dinosaurukset takaisin luontoon.

EK3
Alkuun tuntui oudolta pätkältä, mutta muutaman mutkan jälkeen vintin lamppu sai virtaa ja oltiin kartalla. Kyllähän me tämä tunnetaan, viimeksi ajettiin täällä 2012 talvirallissa. Kohta tulisi valtionmerkillä nypynyli vasen vastaan. Nypyltä kun heittää kopan vinoon osuisi luisto kohdilleen mutkaan. Miehistön ällistyneet ilmeet olivat kuin tonnin setelissä, koska näin kävikin, varsinkin kun kartturi ei tunnistanut paikkaa. Tätä ”tuttua” tietä lasketeltiin hymy takahampaissa puolitoista minuuttia ja taas oltiin ulkona paanalta. Kireä oikea tulee silmille kuin Mr.Holmes -70 luvun perhe elokuvissa. Onneksi paikassa ei ole ojaa ja aikamme lengerrettyämme saadaan keula takaisin menosuuntaan. Jälleen joudutaan morjenstelemaan tuttuja. Maaliennakolla muistuu viimekerran maalimutkan olevan todella kireä ja paikalla olleen paljon yleisöä. Vauhti pois ja maalikennot lopettavat kaasupedaalin riivaamisen. Täällä ketään ole.

EK4
Pienen siirtymän jälkeen seuraava erikoiskoe heti perään. Taas on tuttu tie 2012 vuodelta. Muistikuvien mukaan täällä ei ole muuta varottavaa kuin maalipäässä olevat mutkat. Jääneet hyvin mieleen, kun viimeksi meinasi siellä olla vähän tilanne päällä. Ennen maalia on tolkuttoman pitkä suora, jossa otetaan kaikki irti Mustangista. Päässä on ysikymppinen oikea johon tiputellaan neloselle ja lähdetään taittamaan mutkaan. Kiraa, kirraa! Kolmosta pesään ja jalkaa työasentoon, tämähän kääntyy! Heti perään yhtä kireä vasen josta selvitään heittämällä koppa vinoon jo suoralla. Yllätäin tämä mutka oli imaissut monia kanssakilpailijoita laulukuoroon.

EK5
Enää olisi jäljellä asfalttipyöritys teollisuusalueella. Ennakkotiedoissa oli eurooppalaismallinen sikaani, joka pitäisi ajaa donitsina kokonaan ympäri kansan hurratessa penkalla. Pisti mietityttämään, malttaisiko jättää yhteen kierrokseen. Tiekirja kuitenkin ilmoitti shikaanin poissaolosta kuljettajien vastustuksen takia. Koskaan eioo näin ajettu, ei ajeta nytkään. Kyllä me taas niin mielemme pahoitettiin. Lähtöviivalle saapuessa kuuluttaja on aivan liekeissä. Mustangi tulee! Nyt kun sijoitukset olivat karanneet saavuttamattomiin, unohdettiin aikaisemmin niin kovin tavoittelemamme aika-avaruus jatkumon aiheuttama Greenwichin mittareiden suosion tavoittelu täysin. Oltiin ensimmäistä kertaa ajamassa asfaltilla kohti tuntematonta ja sen yli. Ensimmäisestä mutkasta lähtien hihitimme ja kiljuimme molemmat kuin pikkutytöt Kari & Karvattomien keikalla eturivissä. Käsijarru oli tehokkaasti käytössä jolloin jouduimme tekemään havainnon jossa taka-akseliston lokaatio suhteessa etuakselistoon oli halukas suorittamaan ohituksen. Oikeata nilkkaa rintapellissä kiinni pitäen mustaa viivaa protestiksi piirtäen, takapää pysyi sille ominaisella paikallaan. Maalissa kasvolihasten hiljalleen palautuen yliluonnollisesta asennosta kohti normaalia, ymmärsimme päässeemme koko reitin maaliin. Jälleen oli syytä hillittyyn hihkumiseen.

Tuloksissa 22 lähti luokassa viivalta, Mustang oli 14. Ilman nokkapelti skenaariota oltaisiin ylletty kympin sakkiin. Eli jatkossa ajamme edelleen vain harrastuksen vuoksi. Päästiin maaliin, olimme siis voittajia! In-car videot katsottiin illan tummuessa suljetuin verhoin. Tästä kilpailusta ei ole lapsille mitään kerrottavaa, sillä ne istui kyydissä.