Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Mänttä 200 ralli 24.8.2013

Team sai vahvistusta ralli ja jokamiesluokan puolelta Jarkko Uotilasta, joka liittyi harrastaja kuljettaja kaartiimme r.F. Opel Kadet GSI:llä. Jarkon, eli Jaken seikkailusta motorsortin ihmeellisessä maailmassa saatte lukea tästä eteenpäin näiltä sivuilta.

Mänttä 200 ajoon lähdettiin kokoonpanolla, Jake & Arska. Jakelle rallikuskin virka oli toinen, kartturille ties kuinka mones. Kilpailuaamu alkoi tutun F350 7.3 Dieselin väkivahvalla kolinalla, vetäen perässään lähes huomaamatonta lastia. Ennen kuin kukaan kyydissä kerkisi sanoa: Pärnäsenmopedikorjaamon pappatunturinsakkakupinpoistoventtiilintiivisteenrasvausohje, saavuimme jo kisapaikalle. Varikkopaikan olimme pakotetut varaamaan aivan huoltoalueen perältä, olimmehan kokolailla viimeisiä kisaan lähtijöitä. Normaali kisarutiinien jälkeen alkoikin enemmän toisia, kuin toisia raastava odotus lähtöä odotellen. Kohta saisi kampikammion kattovalaistus loistaa kirkkaana, julistaen motor sportin ilosanomaa kotimaamme jylhien honkien todistaessa imusarjan huuhdontapolkimen asentoa, nykyajan gladiaattoreiden ottaessa toisistaan mittaa.

Lähtölavan kuuluttajan tiukan kuulustelun jälkeen selvisimme nuhtelulla ja matka kohti ensimmäistä erikoiskoetta pääsi alkamaan. Perille päästiin ja taistelijamme yllätykseksi päästiin kilvoittelu aloittamaan heti tutulta tieltä, Kavalasta. Tuo hieno, monen ylistämä vuoristoratamainen soratienpätkä oli tuttu monista edellisistä ralleista penkalta ja vähän ratinkin takaa. Paikallisille tämä olisi todella pitkä sprint-rata ja lopputuloksissa nähtiinkin kärjessä monta tienvarsiasukasta. Tiekirjassa oli merkitty monta huomiohyppyriä, ja yhdelle suurimmasta Jake osoitti palliensa koon, lyöden vitosta silmään heti kanssamatkustajan ohjeistaessa huomiohyppyristä. Piiiitkän ilmalennon jälkeen Kadetin alusta otti iskun vastaan nätisti rajoitin papattaen, matkan jatkuen kaasupoljin työasennossa. Takapiikki risteys oikealle ja nyt oltiin tiellä, mitä ei ollut ajettu ralleissa aikoihin. Paikoin oli yleisöäkin penkat täynnä ja tie tarjoili täydellistä keskisuomalaista rallitietä kilvoittelijoille. Maalin jälkeen kuljettaja epäili moottorin kuntoarvion pieleen peileistä näkyneen savupilven takia. Vaihdelaatikon ylitäyttö oli vain poistanut ylimääräisiä ulos.

Siirtymällä takaisin huoltoon autosta alkoi kuulua ylimääräisiä sivuääniä, jotka pistivät kehittelemään mitä monimutkaisimpia teorioita äänten lähteestä. Huollossa kumminkin selvisi arkisesti ylipitkässä hypyssä löystynyt pohjapanssari. Taistelijoidemme tankatessa itseään nesteillä ja huollon mukaan pakkaamilla ökysämpylöillä, mekaanikkojen taistellessa kilvanajolaitetta takaisin iskukykyyn, rupesi koittamaan lähtöaika kohti seuraavaa mittauspistettä.

Toisen erikoiskokeen alussa pidimme neuvottelun edelle lähtevän saman seuran miehistön kanssa toiminta strategioista. Samat oli suunnitelmat, lappu lattiaan, nähtäväksi jää mihin riittää. Meidän lähtövuoro koitti, lähtövalot sammuivat, oikeanpuolen poljin napsahtaa terävästi rintapeltiin. Opelin etufillarit piirtävät pitkät kesäterveiset asvalttiin, ennen kuin tienpinta vaihtuu soraan. Isompaa vaihdetta sisään ja soratiehen ilmestyy kaksi nättiä perunanistutusuraa. Muutama kilometri mennään tututulla kaavalla, kunnes vastaan tuleva kiristyvä vasen mennään liitäen leveällä linjalla ja heti mutkan jälkeen eteen kannetaan SOS-kylttiä joka vaatii pysähtymään. Saamme juuri kaluston pysähtymään onnettomuus paikalle jossa juuri äsken jututtamiemme kanssakilpailijat köllöttelevät selällään ojanpohjalla. Kipiää on tehnyt ja lanssia kaivataan paikalle. Kolmenkilometrin päässä on tiekirjan mukaan viestipiste, josta voimme tiedottaa avun tarpeen eteenpäin. Sinne ajetaan sekavin tuntein, olihan kuitenkin kyseessä kavereiden onnettomuus tilanne, josta emme tietäneet mitään. Viestipisteellä on pysähtyneenä edelle lähtenyt kilpuri, mutta varmistamme viestin perille menon ja pysähdymme pisteelle. Ambulanssia tilataan ja järjestäjältä joudutaan tivaamaan vastausta onko viesti ymmärretty. Kuittauksen jälkeen jälleen lappu lattiaan, mutta edelle lähteneen kilpurin pölypilvi estää täysillä ajamisen. Tässä vaiheessa jo minuutin takaa lähtenyt kilpurikin on meidät saavuttanut ja olemme pakotetut ajamaan possujunaa maaliin asti. Parempi niinkin, kun ajorytmi kateissa, huolesta kanssakilvoittelijaa kohtaan.

Kolmosen alkuun saatiin viestiä huoltojoukoilta ettei pahempaa ollut käynyt ja uudella raivolla, ranteet lämpöisinä, jäätiin odottamaan pätkälle pääsyä. AT-aika rupesi lähestymään eikä jono liikkunut mihinkään. Oli siis käytävä jalkaisin hakemaan aikatarkastuspisteeltä oma lähtöaika. Aikamme odoteltuamme tulikin ilmoitus pätkän menevän siirtymäksi maalissa sattuneen onnettomuuden vuoksi. Intoa raivokkaasti puhkuen jouduimme cruisailemaan pätkän läpi rauhallisesti yleisölle heilutellen. Maalissa odottikin täysin lohduttomaan kuntoon ajettu vanhakoppainen Escort, jota oli pahoinpidelty jokaisesta mahdollista kantista ja lopuksi palanut kivijalkaan. Tuolta näyttää täystuho.

Ajeltiin takaisin huoltoalueelle tauolle lapioimaan evästä kitusiin, autohan toimi joten ei muita toimenpiteitä kuin tarkistella osien kiinnityksiä. EK4:lle lähdettiin toiveissa päästä ajamaan jo toisen kerran kilpaa kisassa. Nyt suunnattiin Juupajoen komeisiin maisemiin, jossa potentiaalisia korin pikamuotoilu mutkia riittää. Irtosoraa löytyy täältäkin, Kadetti tuntuu muuttuneen paikoin takavetoiseksi, eikä se tunnu haittaavan pätkääkään. Maalista siirtymää pitkin viimeiselle erikoiskokeelle, joka olikin jo entuudestaan tuttu tie. Lähdöstä vähänmatkan päässä tiedettiin olevan paljon keventävä oikea ennen takapiikkivasuria ylämäkeen, jota olisi syytä varoa. Paikkaan tultaessa himmaaminen tulikin luonnostaan, paikassa vastapenkkaan langenneen paikallisen rallitähden johdosta. Pätkä maaliin ilman huimisteluita ja maalilipun jälkeen tuuletetaan, kuin -95 jääkiekon finaaleissa!

Kaikki pätkät oli nyt ajettu läpi, enää pitkä siirtymä maalilavalle ja kisa olisi siinä. Vähän meinasi käydä matkalla jännittämään, kestäisikö renkaat perille asti, kun sen verran auto tärisi ja pomppi asvalttitietä ajaessa. Renkaissa mitään vikaa ollut, vanteet olivat täynnä soraa ja savea. Maalilavalle päästiin ja taas jouduttiin kuuluttajan kuulusteltavaksi. Lupasimme ensikerrallakin toimia vastaavalla tavalla ja saimme jatkaa matkaa kilpailutoimistoon anomaan aikahyvitystä EK2:n SOS pysähtelyistä. Hyvitys saatiin ja lopullinen sijoitus oli luokassa 30 lähtijästä 11., ja B-junnujen 12.