Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Kangasala Mobilia 19.5.2018

Seuraavassa tuotoksessa ollaan Pony Express racingin -67 Mustangin kyydissä.

Ford Mustang kerhon kevätkokous sekä Slalom cupin ensimmäinen osakilpailu pidettiin Kangasalla, Mobilian automuseon tiloissa. Kokous oli nopeasti taputeltu, kaffet ja pullat mussuteltiin valolta piiloon ja päästiin itse asiaan. Korjaamon mäellä oli koko piha-alue kisalle varattuna ja paikalla olikin todella syheröinen keilaviidakko odottamassa kolmekymmenpäisen mullikkalauman vapaaksi pääsemistä.

Hiekkaa on asfaltilla vielä runsaasti talven jäljiltä, joten liukasta tulee olemaan. Rata on todella haastava muistaa monimuotoisuudesta johtuen. Montaakaan autoa ei kerkiä ajosuoritusta suorittaa kun Kotkan poika kokeilee siipiään ja perä karkaa alta hiekasta johtuen. Siinä viedään miestä kebabkioskille kulkematta lähtöruudun kautta. Matkustajamme etenee hallitsemattomassa sladissa repsikan kylki edellä kuin Sputnik palatessaan takaisin maahan. Pahaksi onneksi paikalla kaikessa rauhassa seisoskellut metallinen valotolppa ei kerkiä väistämään pois alta päälle rynnivää metallihirviötä. Valotolpan muistolle pidettiin hiljainen hetki keräiltyämme irto osia kyytiin. Matkustajamme lausunnot eivät ole julkaisukelvollisia, mutta lähellä oli myytinmurtajien todistaa, voiko vitutukseen kuolla. Laika tuntee tuskasi.

Ja laulu pääsi jatkumaan. Itse intoa täynnä kuin lapsuuden jouluina, Mustangilla jonottamaan lähtöä. Tätä on taas saanut odottaa kahdeksan pitkää ja pimeää kuukautta, kohta pääsee tulettumaan. Lähettäjän naureskellessa ja samalla antaessaan lähtöluvan, on kuin hän tietäisi mitä tuleman pitää. Tiukka kiihdytys suoran päässä olevaan keilankiertoon. Nyppäsy käsijarrusta kääntää Mustangin välittömästi oikeaan suuntaan, samalla takaluukussa lähti betonimylly käyntiin. Hirvittävän metelin pisti pasmat sekoamaan hetkeksi kun aivoissa sutii tyhjää kilpaa takarenkaiden kanssa, kaasuhan ei ole noussut lattiasta. Samassa tuli pakonomainen tarve taputtaa itseään takaraivoon, kun muistui mieleen alkuhuumassa tekemättä jäänyt takaluukun tyhjennys. Työkalulaatikko siellä heitti iloisesti volttia jakaen kiintoavaimia takaluukkua kiertävälle radalle. Seuraavan keilan kierron jälkeen keskittyminen ajamiseen on peltohiiren hermojen tasalla. Pitäisi tehdä tiukka käännös vasemmalle jossa betoniseinä heti vastassa. Piti nykäistä käsijarrusta, tempaisinkin isomman vaihteen sisään, väärä keppi. Seinä lähestyy vauhdilla eikä sillä ole aikomuksia väistää. Jarrua, vaihdetta, käsijarrua, metsä ugrainalaisia tervehdyksiä ja matka jatkuu lengertäen eteenpäin. Hävettää. Onneksi tämä laji ei vaadi kypärää, joten pääsen antamaan kuljettajalle kunnon avarin, jonka jälkeen ajatus on kirkkaana vain ja ainoastaan seuraavaan mutkaan. Maalin jälkeinen shikaani uhkaa tulla silmille ja kahden sekunnin penalti on tosiasia kun yksi keila uhrautuu muiden puolesta heitäytymällä Mustangin alle.

Hiekkaa oli radalla runsaasti ja päätettiin odottaa toista vetoa viimeisiin ajajiin saakka, jospa se siittä puhdistuisi. Katsomoon siis kannustamaan sinistä earlyä, kun se aloittaa raivoisan radan kiertämisen. Ajolinjat näyttävät liiankin jouheilta, tässähän pitää olla huolissaan omasta sijoituksesta. Yritystä on ajamisessa aina maalikennoille asti. Sen jälkeen sitten vähän vähemmän. Viimeinen shikaani tulee päälle kuin rouva Tötterström Stockmannin hulluilla päivillä havitellessaan kahden numeron liian pientä jumppatrikoota. Sama kokohan on ollut hänellä käytössä vasta viimeiset 30 vuotta. Naapurin kolossaalinen Elsa on kuitenkin kerinnyt alelaarille ensin ja hänen maalais pellonkyntäjän kyynärpää pysäyttää takaa rynnijän kuin seinään. Samaa on toisaalla kokemassa matalalentäjä earlyssaan. Siljalinen kokoinen tukkipino lähestyy rattia valkoisin rystysin puristavaa matalalentäjää. Ojanpenger onneksi pysäyttää Mustangin juuri hippasen ennen epätoivottavia korimuodon muutoksia. Tästä selvittiin säikähdyksellä, toisin kuin Stockmannin tapauksessa tutkitaan, mistä on ilmestyneet puremajäljet Elsan nilkkaan. Yleisö on koko tämän ajan ollut hengittämättä, ja liikkeen pysähdyttyä rohkeimmat uskaltavat lausua sen mitä suomalainen yleensä lausunnoissaan: JUUUUMMAAAALAAAAUUUUTA!!!

Tästä huolimatta tuli luokan kärkiaika. Omalle toiselle kierrokselle oli tarkoitus koetella keskittymistä ajamiseen ja visioida mielessään radan eri vaiheet, kunnes eräs pikkukakkos kuski tuli elvistelemään olevansa puolisekuntia meitä edellä. Tämä selvä, raivolla toiselle kierrokselle, tällä kertaa tyhjällä takaluukulla. Ilman keilankaatoja oltaisiin edellä. Lähettäjä melkeimpä jo hihittää ääneen, olin näkevinään takahampaatkin kun hän antoi meille lähtöluvan. Nyt homma pelittää aina samaan vasuriin missä tuli sählättyä viimeksikin. Edelbrockin ruuan annostelu ilmoittaa kyselijälle: Njet, sinä ei saada enempää soppaa. Auto sammuu, eikä lähde käyntiin kuin vasta suoralla. Kyllähän tälläinen muutaman sekunnin tappio on kiinni ajettaessa kun vähän yrittää. Viimeisellä suoralla yritys kostautuu ja keula karkaa pitävältä osalta ja jälleen on sabothaaskeila juoksemassa alle antamaan sanktiota. Vielä kun muisti jarruttaa maaliin, niin sitten pystyikin tipauttamaan leuan rintaan ja suuntaamaan kohti seuraavia tappioita.