Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

MOMO drifting Alastaro 23.9.2012

Jurvan onnistuneet testit innoittivat ilmoittautumaan kesän viimeiseen driftingkilpailuun Alastaroon. Koska kuivalla kelillä ajetuissa testeissä auto toimi hyvin loogisesti, ei alustasäätöjä lähdetty muuttamaan. Vielä viikkoa ennen Alastaroa Foreca lupaili olematonta sateen mahdollisuutta. Vaan mitenkäs kävikään, kisapäivän aamuna sateen mahdollisuus 96% ja sitähän sitten tuli taivaan täydeltä ihan koko päivän. Huoltomieheksi lähti mukaan palelemaan Rami Porista, joka uitettiin päivän aikana varsin tehokkaasti.

Ensimmäisiin harjoituksiin lähdettiin pikkaisen jännämönjää puntissa. Rata tiedettiin sateella olevan täysin luistinrata ja tällä Mustangilla ei oltu vielä päästy testaan sateella. Kolme ensimmäistä koevetoa teki hyvin selväksi, että jotain varmaan tarttis tehdä. Kaksi kertaa 360 ja kerran muuten vaan spinnaus riitti siirtymään varikon puolelle painokelvottomien lausuntojen saattelemana. Rami nyppäsi takavakaajan pois ja toisen merkkiset renkaat taakse vaihtamalla toivottiin pitoja löytyvän. Ja paskat! Jousitus on aivan liian jäykkä näin liukkaisiin olosuhteisiin, tietyn kulman yli ei pysty pelastamaan enää millään vaikka ohjauksessa kyllä olisi varaa. Eikä näkyvyyden puute yhtään helpottanut liikennöintiä. Kerta-ajaminen isoon vesilätäkköön riitti muutamaan sisätilat höyrykaapiksi. Ralliponi olisi ollut sora-alustoineen oikea valinta tällaisiin olosuhteisiin.

Lajitteluun lähdettiin vastaavalla tarkkuudella, millä ripulia korjataan pieraisemalla. Rata rupesi riittämään, mutta isoja kulmia mutkiin tultaessa ei pystynyt esittämään. Ensimmäisestä vedosta tuli varovaisuuden takia naurettavat 39 pistettä sadasta, eli ajeltiin terveisiä. Toiseen lajitteluvetoon lukko teki temput terävät, ja jätti pitämästä kriittisissä kohdissa. Talveksi siis lisää jumppaa.

Pariajon ohjaajakokouksessa selvennettiin arvostelukriteerit ja jaettiin pudotuskaavio. Yllätykseksi itseäni en kaaviosta löytänyt, ja pikaisen tiedustelun jälkeen oli pisteiden vähäisyys syynä kaavion ulkopuolelle jäämisessä. Eipä siinä muu auttanut kuin haalarit vaihtui farkkuhousuun ja kalustoa kärrylle. Muut kisaajat odottivat jo pääsyä line uppiin, kun yksi toimitsija kimpoili kolmella ryydloikalla meidän luokse komentamaan jonon jatkoksi. Eipä siinä jääty tyhmiä kyselemään, kun kerran vielä pääsi radalle! Haalaria niskaan ja putki punaisena muun porukan perään.

Pariajossa viereen asettui lumikolan kokoisella takasiivellä varustettu tarraviritteinen Japanianihme. Ensin ajettiin yksi lämmittelyajo, jonka jälkeen lähdettiin syöttämään peräkkäin kohti ensimmäistä mutkaa, Japania edellä, Stanki perässä. Siinähän sitten unohtui tyystin, kuinka varovasti sinne Lemminkäiseen pitikään mennä ja keskityin seuraamaan vain edellä ajavan toimia. Lähelle päästiin, mutta ei kerinnyt edes harkita kaasun avausta, kun perä oli taas rinnalla ja spinnaus tosiasia. Toisin päin ajettiin seuraavaksi, mutta tulos oli jo tiedossa, kotiin.

Kisasta tuli paljon arvokasta tietoa jatkokehittelystä ja ensimmäiset ajokokemukset driftingkilvanajosta. Kyllä siellä poijjaat tyrkkää kovaa menemään, kalusto on aivan uskomattoman hienoa ja pitkälle jalostunutta. Ei ole ollenkaan helppo laji, töitä saa tehdä kabiinissa huimasti enemmän kuin kelloa vastaan ajettaessa. Tämän vuoden kilvoittelut oli tässä, talven harrasteralleja sekä sprinttejä odotellessa talliin jatkojalostamaan kalustoa!