Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Pohjoisjärvi harrasterallisprint 21.2.2015 Keuruu

Pony Express ratsastaa jälleen! Kolmatta kertaa järjestetty Pohjoisjärvi harrasterallisprint Keuruulla houkutteli myös meidät kilvoittelemaan penkkojen väliin, olemmehan olleet kaikissa Keuruun kilpailuissa mukana. Kilpuria oli viimeksi kurmootettu kesäkuussa ja piikkirenkaat olivat viimeksi pyörineet auton alla 2013. Oli siis syytä tehdä pientä huoltoa ennen villivarsojen vapautusta lumen lennätykseen. Piikkirenkaat hymyilivät varastossa kuin hampaaton aasi, vähintään joka toinen piikki puuttui ja kyljestä paistoi melkein päivä läpi. Heikkoa tekoa, vastahan ne ostin "vähän käytettynä" 2011 ja nyt jo lahoavat alle. Samoin Bilteman Start nappula jumittui jälleen pohjaan, tosin nyt viimeistä kertaa. Nappi heitettiin olan yli Kuubaan ja kestävämpää tilalle.

Kuljettajista ei ollut epäselvyyttä, ne löytyivät samasta ruokakunnasta, mutta siihen toisen matkustajan paikalle olisi ollut monia tulijoita. Penkkiä pitikin tulla lämmittämään samalta kylältä Suvi sekä Marika. Pesti muuttui matkan varrella kokonaan Marikan hoidettavaksi Suvin jänistettyä hommasta. Ihailtavaa ennakkoluulottomuutta ja ennen kaikkea luottoa kuljettajia kohtaan lähteä kilpa-auton kyytiin ilman minkäänlaista kokemusta motorsportista. Ellu sai olla tällä kertaa rallineitsyen poksauttaja.

Ei päästy häiritsemään naapurin aamumurojen mussutusta kun sen verran aikaisin räjäytettiin International 7,3 diesel ekomoottori tulille kymmenen metrin päässä heidän makuuhuoneen ikkunasta. Mustan puhuvaa hiilijalanjälkeä takasuuttimista tuubaten, iloinen retkueemme suuntasi F350 keulalla olevat Xenonit kohti horisontissa sykkivää metropolia, valot jotka sopivasti ikkunasta sisälle osuessaan polttavat ryijyn kuvan tapettiin ja kuivattavat eteen osuvien hirvieläinten silmät päähän.

Blaukkarin sekundäärinen äänentoiston saattelemana rantauduimme kisapaikalle. Perinteiset rutiinit, kaluston purku, kärry parkkiin, varikkopaikan valtaaminen sekä ilmoittautuminen menivät kuin itsestään. Reittiin sai käydä tutustumassa ennakkoon kävellen, joten pitihän tuo neljä kilometriä pitkä luistinrata käydä sipsuttamassa läpi. Ellu lähti reitille kirjaimellisesti ensin numerolla #1, heti etuautojen perään. Varikkopilttuussa vöitä kiinni vedettäessä jännitys oli hiljakseen lähtenyt nousemaan, onneksi ei sentään kiinteään olomuotoon. Harras oli Mustangissa tunnelma kun ensimmäiset taistelijat rullailivat kohti lähtöviivaa, vielä lähtöviivallakin toivoteltiin herran haltuun. Lähtövalot antavat luvan huuhdella imuputkistoa jalkapolkimella, mutta matka ei lähdekään etenemään. Vaihde oli huonosti kytkettynä päälle ja vapaalla ei vetoja löydy. Siinä hässäkässä Ellu unohti oman mantransa, josta olen itse joka kerta kuullut lähtöviivalla: "Lähdet sitten kakkosella!" Hetken ällistyksen jälkeen matka lähtee etenemään mutkitellen painokelvotonta nuottia mutisten. Vauhti ei aivan yllä limiittiin, ja ratin takana on liikaa aikaa ajatella joten jännitys ei ota laantuakseen. Nyt tuli todistettua sekin että kartturilla on väliä, Ellu tarvitsee vauhdin huutajan vierelleen, heti kun kartturi huusi lisää vauhtia, mentiin seuraavaan mutkaan lintassa. Maalissa tuuletettiin ehjän suorituksen kunniaksi ja vasta varikkopilttuussa jännitys laukesi. Sen verran älämölöä kuului Mustangista että hauskaa oli ollut.

Pikainen kuljettajan sekä kisanumeroiden vaihto ja odottamaan seuraavaa suorittajaa reitille. Pää täynnä filosofisia mietteitä ralliauton anatomiasta, kun lähtö viivästyy edelle lähteneiden naaraamiseksi pois reitiltä. Lähtöviivalla Ellun sanat takaraivossa kaikuen kakkosvaihde miehekkäästi kytkien, käsijarrulla auto paikallaan pitäen odottamaan valojen vaihtumista. Kartturin nuotti ennekuin ollaan edes liikuttu, oli: APUA, joka muuttui jo ensimmäiseen mutkaan tullessa hihkumiseksi. Pöperöä on jo reitillä jonkin verran joten keulan pitäminen pitävällä uralla vaatii keskittymistä, sillä pehmeälle ajautuminen tietäisi auttamatta penkan puhkaisua.

Ajamista ei juurikaan helpota 16cm lyhyemmälle kuljettajalle säädetty jakkara. Ratti on tiukasti sylissä jota ei voi kääntää kuin puoli kierrosta puolelleen. Takarenkailla Mustangia ohjaten kierros maaliin sen enempiä huimistelematta. Varikolla kartturilta tunnelmia tiedustelemalla, kommentit olivat: "Olihan se ihan ok." Toiselle kierrokselle ei sisäkamera ollut enää yhteistyöhaluinen, joten muistikuvat saattavat pätkiä. Ellun toinen kierros oli oli mennyt painokelvottomia lausuntoja hokien. Varikko oli tässä välissä kokenut paikallisen helleaallon, ja oli muuttunut kiinteästä nestemäiseen muotoon, joten ajokengät olivat viimeistään tässä vaiheessa muuttuneet "palamattomiksi".

Omaa lähtöä joutui odottamaan lähtöjonossa pienen iäisyyden. Joka kolmannen lähtijän jälkeen oli hinaustauko. Lumikentät olivat ottaneet tiukkaan halausotteeseen kilpapeltilehmiä oikein urakalla. Eräs kuljettaja selitti ulosajon syyksi vaihtaneensa pyyhkijöiden sulaketta kesken ajon. Siinä jonossa odotellessa kerkisi ihailemaan talvista maalaismaisemaa, ja suorittaa kilpurin tuotekehittelyä. Seuraavaksi joutuu rakentelemaan kaatopullotelineen, radion, kartturin jalkatuen, ja, ja, ja... Oho, yhtäkkiä ollaankin lähtöviivalla ja lähtövalojen välähdettyä Mustang aloittaa kaivautumisen maapalloon V8 ääniefektin raikuessa pitkin lumisia peltoja. Täysin normaali näky näillä leveyksillä. Ensimmäiseen mutkaan mentäessä muistui kartturin "...ihan ok." kommentit, joten käsijarru oli tehokkaasti käytössä ja suurin osa reitin tarkkailua suoritettiin sivuikkunoista. Välillä tunsi kuinka takakulma osuu penkkaan ja vastakkainen etukulma lennättää samaan aikaan lunta toiselta puolen. Maaliviivan jälkeen on taas aikaa hengittää ja paita on märkä riehumisesta. Nyt kartturin kommentit oli: "Heiluhan se vähän enemmän kuin äsken." Pystyykö olemaan enempää cool !?!?

Tuloksissa oltiin luokassa 6. kun luokassa lähti 26. yleisen 61. kun lähtijöitä oli 112. joten ainakin me olimme tyytyväisiä päivän tulokseen tällä jäähallin kokoisella ajoneuvolla minimaalisia henkilönkuljetus välineitä vastaan taistellessa. Vielä kun voitettiin haaste kilpailu erästä ykkösryhmän Celicaa vastaan. Seuraavan kerran pärinää ja pauketta FMOC.n kevätratapäiviltä Pesämäeltä.