Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Ruovesi Sprint 10.9.2011

Maanantaina tuli puhelinsoitto Ikaalisista HHP:lta, vaihdelaatikon osat ovat saapuneet. Tiedossa oli kumminkin tiukka työviikko ja ensimmäinen mahdollisuus noutaa laatikkoa olisi torstai-ilta, johon Harri lupasikin lootan kuntoon. Torstai-iltana lootan hakureissulta kotiutumisen jälkeen piti ruveta heti sovittaan sitä paikoilleen, olihan aikaa todella rajallisesti. Siinä yksin illan tummuessa sain ähellettyä laatikon huulille ja saman tien tajusin jotain puuttuvan. Kytkinhaarukka ja painelaakeri olivat jääneet pois välistä. Tossut ympäri, valot pois ja sisälle katselemaan A-studion parhaita uusintana.
Perjantai-iltapäivästä apuun riensi velipoika sekä Mikkelin aluekeisari Kiesi. Tällä iskuryhmällä saatiin kilpuri pajotettua koeajokuntoon ilta kasiin mennessä. Vaihdelaatikon takakannake vaati ”pientä” muokkausta, että saatiin vanhemman mallin uretaanityyny paikoilleen. Tämän laatikkoremontin yhteydessä alustasta lähti romukoppaan 2kg 650g rautaa, joka ei vaikuta yhtään mihinkään. Koeajolenkki omalla kotikadulla osoitti laatikon toimivan paremmin kuin koskaan, eikä jäljistä päätellen lukon toiminnassakaan mitään vikaa ole.
Lauantaiaamuna nokka kohti Ruovettä, huoltoauton virkaa hoiti siis Ellun avo sn95. Kisapaikalle päästyämme kierto varikolle oli traileri -parkin kautta. Järkkäreillä oli hymy niin komiaa ja leviätä, että hätänen olis luullu olevansa pohjanmaalla, kun kaksi komiaa Mustangia hinkuaa peräkanaa huoltoparkkiin. Huoltoparkissa jopa järkkärit tuli avustaan pressujen levittelyssä autojen alle. Kiinnostuneita kalustosta riitti meidän pilttuussa koko aamun ajan ja renkaita potkittiin urakalla. Jälki-ilmoittautuminen toimistossa, joka ei olisi sujunut notkeasti, ellei itse olisi tiennyt miten se tehdään, järjestäjä ei ollut ihan kartalla, mitä pitää tehdä. Huolto jäi paikalle päivystämään katsastusta, kun itse pääsi suorittamaan sen urheiluosuuden eli fillarilla survomaan reittiä läpi.
Ensimmäiselle kierrokselle lähdettiin tiukassa ohjeistuksessa: ”LÄHDET SITTEN KAKKOSELLA!!!” Viivalla valojen vaihtumista päätin ottaa lähdön varmanpäälle isoilla kierroksilla etten vaan tumppaa konetta. Valot vaihtui, kytkin ylös ja talla lattiaan. Takapää porautuu isämaahan, mutta auto ei lähde etenemään kuin pienen viiveen jälkeen, talla edelleen tekee tuttavuutta pohjapellin kanssa ja matka jatkuu kiemurrellen. Parin ensimmäisen mutkan jälkeen oli hyvinkin selvää että nyt on liukasta. Tuttavuus autolla soraan on jäänyt vähäiseksi joten arastelin vetää mutkiin nelosella, luottoa rupeaa löytymään radan puolivälissä, jossa kaksi peräkkäistä vasuria pystyy ajamaan yhtenä mutkana, jos vauhti ja linja on kohdallaan. Pitihän sitä tietenkin lähteä kokeilemaan, nelosella koppa vinoon ja vedolla mutkaan. Ompa huima paikka mietin, samalla kun takarengas töksähti ulkopuolen penkkaan. Kierros kunnialla maaliin ja siittä pitkää siirtymää moottorikelkka uraa pitkin takaisin varikolle. Nyt oli hyvä whiilis autosta, helppo ajaa ja toimii nikottelematta. Takajarrujen muutos ei ollut vieläkään riittävä, kovissa jarrutuksissa ne eivät tee riittävästi töitä vaan keula haluaa edelleen muuttua kelkaksi liian aikaisin.
Vilkaisu tulostaululle veti entisestään suupieliä ylöspäin. Luokkatulos 9. (16 kuskia) ja junnujen yleiskisassa puolivälissä. Toiselle kierrokselle siis lähdettiin uudella strategialla.
Toisen kerran lähtöviivalle lähdettäessä kuului varikkopaikalta vielä perään: ”LÄHE SITTEN KAKKOSELLA!!!” Viivalta irti niin kuin liikennevaloista olisi lähtenyt, auto olikin näin heti valon sammuttua liikkeellä ja isompaa sai tyrkätä melkein heti perään, kun kiemurtelu jäi pois. Nelosta pesään ja tällä mentiinkin jo pitkälle. Kaksi kertaa pääsi tyrkkään jo viitosellakin. Ainoa tilanne oli yhdessä kireässä oikeassa, joka tiedettiin entuudestaan muuta tietä liukkaammaksi. Piti laittaa neloselta kolmoselle heti jarrutuksessa, mutta näppihäiriö pistikin vitosen. Mustangi lopettaa muuten heti kääntymisen jos veto loppuu… Tiellä pysyttiin, mutta ulkolaitoja mentiin. Maalissa oli jo voittajaolo. Aika oli varmasti parantunut, ja muutamaa B-junnumokaa lukuun ottamatta oli yritys ollut kohtalaista ja vielä varman puolella ilman riskejä.
Varikolle ajellessa olo aivan liekeissä, mutta mieliala ammuttiin nopeasti alas perille päästyä. Viereisessä pilttuussa olleet tuttavaveljekset olivat molemmat jääneet reitin varteen. Toinen oli vetänyt bimmerinsä jontkaan niin että toisen puolen pyöränripustukset olivat erimieltä auton kulkusuunnasta ja toinen oli törmännyt maapalloon wanhalla Datsunilla sellaista kyytiä, että eturengas oli tullut katteleen sisälle kuka siellä kurmoottaa vehkeitä. Nilkka hajalla ja lanssi- kyyti Tampereelle.
Aika siis parani kolme sekuntia, mutta sijoitus tippui samalla kolme sijaa. Eroa luokkakärkeen jäi 15sek. mutta jäipähän viisi kovaa kilpuria selän taakse, eikä erot edessä oleviin niin kauheita ollut. Yrityksen jos nostaa pitkälle riskirajalle voi ajasta saada öpaut 5sek. pois. Tuote kehitys siis saa jatkua.