Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Toivakka Sprint 16.1.2011

Tämä oli ensimmäinen testikilpailu Mustangilla, ja se sujui odotettua huonommin.
Aamu tuntui kylmältä lämpömittarin näyttäessä -25, joten vanha GM-dieseli oli ihmeissään, kun sen pamautti käyntiin pihasta. Matkaan päästyämme oli pakko todeta, että nyt on todella kylmä, kun tielle oli hyytynyt Lada Niva…
Matka meni hyvin ja perille pelipaikalle päästyämme jo lipunmyynnissä yhdistelmämme aiheutti hilpeyttä. Seuraavana traileriparkin järkkäri tuli suupielet korvissa äänekkäästi hymyillen kommentoimaan: ” No nyt on Bluesbrothers-meininkiä!”
Toivakassa oli kuulemma aamulla ollut -32 pakkasta, mutta meitin kalusto lähti kärryltä notkeesti käyntiin. Mustangia alas kärryltä ajellessa ympärillä oli omituinen Hiace hinaa kilpuria-ralli menossa jossa takimmainen pyrkii seuraamaan vetoautoa narun välityksellä. Tähän ”ralliin” emme olleet ilmottautuneet, joten ryhmitimme kaluston meille osoitettuun paikkaan. Rallin voittaja jäi epäselväksi, mutta kaksi keskeyttänyttä jo ilmoittautui, heillä kalusto takaisin kärrylle ja kotiin.

Ilmoittautumisen jälkeen numerot kylkiin ja hetken päästä pääsikin jo katsastukseen jossa ensimmäisenä mitattiin kilpureiden äänet. Muitten äänimittauksia seuranneenna tulokset oli 95-105dp, mutta meillä pohjat: 89dp / 4500rpm!! Normaalisti niin vakavat katsastajat olivat hyvinkin hilpeällä mielellä autoa tutkiessaan. Moitteetta läpi, kalusto parkkiin ja survomaan munamankelilla reittiä läpi. Kohtuullisen raikas keli aiheutti jään muodostumista kohtauspinnoille, mutta huoltoautolla odottanut lämminkupponen kahvia ja tuore sämpylä sai jäätyneen virneen sulamaan kasvoilta.
Ihmettelijöitä kilpurin luona oli riittänyt pitkin päivää, mutta siinä vaiheessa, kun oli kaikki ajokamppeet päällä ja kiinni vöissä odottamassa omaa lähtövuoroaan tuli semmoinen olo että, mitä hittoa tässä ollaan taas tekemässä??? Huolto tuli laittamaan sisäkamerat päälle juuri ennen lähtöä jossa jännitys auton sisällä oli käsin kosketeltavissa. Alun yleisörysäpeltomutkat meni kohtuullisesti, mutta ongelmat alkoivat ensimmäisessä risteysvasurissa. Liian hiljainen tilannenopeus aiheutti keulan karkaamisen pehmeälle josta lievä tössäys ulkopuolen penkkaan jumiin. Paikalle sai aikansa odotella nostajia ja penkasta irti päästyäni loppu reitti tulikin vain autoon tutustuen huimisteltua.
Reitin loppupää oli auton levyistä ränniä, jossa oli peräperää teräviä rytkyjä. Mustangi otti pohjakosketuksen jokaisen patin kohdalla lyöden eturenkaat irti tiestä. Joustovarat olivat totaalisen liian pienet edessä! Maaliin pääsyn jälkeen syttynyt Engine valo ei luvannut hyvää, mutta öljynpaineitten ja lämpöjen ollessa ok ajelin auton takaisin varikolle. Viaksi löytyi irronnut imuletku throtlebodylta.

Orivedeltä tuttu rallikuski oli ollut reitin varressa katselemassa ja tuli avautumaan meidän huoltopilttuuseen Mustangin äänistä.
”Ajellaan jollain ”¤#&% sähköautolla jossa on jonkun ”¤%& Hundain äänet! …ttuun noi änkkärit tuolta autosta! Toi dieseli Golffikin kuulosti miehekkäämmältä.”

Toiselle kierrokselle lähdettiin jo huomattavasti rauhallisempana ja pykälää isommalla vaihteella. Kolmonen tuntui olevan sopiva vaihde niin suorien ajeluun kuin risteyksistäkin irtautumiseen. Ei tarvinnut kytkintä potkia tehojen saantiin, pikemminkin joutui rajoittamaan voimakkaasti kaasun avausta risteyksistä pidon saamiseksi. Yyber huonon alustan takia kilvan ajo jäi kokonaan seuraaviin koitoksiin, mutta nyt saatiin arvokasta tietoa auton tulevista kehityskohteista. Tuloksissa olin luokkamme ja junnujen yleisen viimeinen. Tuloslistaa kun tutkii, niin edellisellä kilpurilla 1200 Anglialla olisi aika ollut 20sek parempi, mutta nyt ei ollutkaan tulos pääasia vaan aivan jotain muuta. Luokkavoittoon jäi ero 38sek, joka on kenties ajettavissa kiinni kunnollisella alustalla ja vähän isommalla tiellä. Kotimatka alkoikin lähes välittömästi toisen kierroksen maaliin pääsyn jälkeen.