Etusivu
Tiimi
Autot
Kilpailukalenteri
Kisatarinat ja -kuvat
Galleria
Videot
Muu kalusto
Yhteistyökumppanit

Vanajalinna sprint 1 & 2 28-29.6.2013

Edellisessä kilpailussa mitattiin kilpurin äänet, tuloksen ollessa 87 dp. Ulkokuvauksissa tuulen suhina peitti ohi kiitävän malmikasan kaasupolkimen asenon. Yleisöltä saamamme palautteen perusteella autosta poistui 2kpl Dynamaxin pönttöä ja tilalle laitettiin suorat putket. Samalla keulalta matkusti Koskenkorvalle 4 kiloa painava ABS-yksikkö.

Uusien äänien innoittamana suunnattiin karjapuskuri kohti Hämeenlinnan kisa-areenaa Vanajanlinnaa. Poikkeuksellisesti kilpailu kurmootettiin jo perjantain iltakisana klo. 17.00 alkaen. Kisapaikalla opastukset toimivat hienosti, varikon sijaitessa pellolla. Katsastuksessa mitattiin jälleen äänet ja nyt saatiin jo 100 dp mittariin. Monta kertaa tuli turhaan fillaroitua reittiä ympäri, sikaanit eivät tahtoneet löytää millään oikeille paikoilleen. Kuljettajakokouksessa ilmoitettiin kaikkiin rataesteisiin törmäämisen aiheuttavan hylkäämisen. Heti kokouksen jälkeen kierrettiin muuttunut reitti vielä kerran ympäri, olihan ensimmäisen auton lähtöön ½ tuntia aikaa. Varikolle päästyä ilmoitettiin lähdön viivästyvän n.½ tuntia, koska rataa muutetaan. Istumalihaksiston kulutuksen kestävyyttä koeteltiin jälleen yrittäen venytellä ketjuja tuossa harvinaisen kesäisen helteen grillatessa niskakarvoja. Taitaa Hämeenlinnasta löytyä viriilejä pellon kääntäjiä, sillä sen verran raktorin munia oli viljelty reitin varteen, kera legoista kasatuista sikaaniporteissa, joiden gummijalat törröttää ajoradalle päin.

Ensimmäiselle kierrokselle päästiin lähtemään lähes tunnin aikataulusta myöhässä, sillä jokaisen rataesteosuman jälkeen peli vihellettiin poikki ja rataa hierottiin antaumuksella kuntoon. Viimein päästiin lähtöviivalle saakka, jossa kuuluttaja meuhkaa viivalla olevasta aidosta Amerriikkalaisesta Mustangista. Meillä ei ole vale-Mustangeja näkynyt joten vaijerin venymistä koetellen ohjataan luiston suuntaan. äänillä tuntuu olevan tehoa tuottava vaikutus, legendaarisen suomalaisen kauhuelokuvan Kuutamosonaatti sanoin: NYT RUOPII!! Ensimmäinen kierros meni tunnustellen ja jarrupaikkoja etsien. Liukasta tuntui olevan ja varsinkin jarrupidot olivat hukassa. Vähän ennen maalimutkaa yrittää takapää karata asfaltilta, mutta palaa takaisin ruotuun juuri ennen valopylvästä. Kierros ehjänä maaliin ja takaisin varikkopilttuuseen irrottelemaan kuivunutta kieltä irti kitalaesta Vichyllä.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli tiedossa missä pystyy parantamaan. Viivasta tyhjäkäynnillä irti, ennen kuin 400 hp päästetään irti. Mitsu-miehiä kyseinen viiva kuulemma pitelee lujempaa kiinni, kun heillä täytyy olla 7000 rpm päästäkseen liikkeelle. Heti toisen mutkan jälkeen laskeva aurinko killittää päin pläsiä koko pitkän suoran ja joutuu arvioimaan sivulasista etäisyyden seuraavaan sikaani hässäkkään. Osa oli arvioinut etäisyydet pieleen ja suoran päässä oli lommotettu puustoa huolella. Kierros maaliin ilman tarpeettomia pidon menetyksiä ja kellokin tykkäsi ajotapa muutoksesta.

Oli aika lyödä suvunjatkelaitteisto järveen jäähtymään ja käydä tummentamassa muutama putkipihvi paikallisen Mustangharrastajan luona. Yö meni pätkittäin motorhoumin uumenissa ja herääminen sateiseen lauantaiaamuun kesti normaalia pidempään. Vatta ei kestä sellaista määrää kahvia, mitä kuuppa vaatisi.

Katsastuksessa otettiin kalustosta mittaa punnituksessa. Jossain sentään mekin tehtiin kisan kärki tulos: 1416 kg! Ohjaajakokouksessa kuultiin perutun edellispäivän kaikki 42 hylkäämistä osumisesta sikaaneihin. Osa oli tullut legoaidan gummijalan yliajosta… Jälleen lähdettiin kokouksen jälkeen pyöräilemään rataa ympäri, olihan sitä taas muutettu edelliskerrasta. Varikolle päästyä ilmoitetaan lähdön jälleen viivästyvän vartin ratamuutoksien takia. Tässä kohtaa päässä alkaa soimaan Kummelin arvontalaulu ja munamankelin sijaan nautin sämpylän kera kaffikupposen. Kyllä ne ihanat valkoiset pallerot siellä sitten väkisinkin vastaan tulee. Pistää vain ihmettelemään, että mikä saa aikuisen miehen tuolla lailla raktorin munia rakastamaan.

Vettä sataa välillä ihan maahan saakka ja muutamien hinaus taukojen jälkeen koittaa meidän vuoro. Sade taukoaa sopivasti meidän kohdalle, mutta heti lähdöstä pitäen on rattia pyöritettävä kuin Karate Kid autoa vahatessaan. Yllätykseksi veto ja sivupitoja löytyy enemmän kuin jarrupitoja. Sikaaneille tulo muistuttaa Jamaicalaista kelkkailutiimiä ja poistuminen suurpujottelua. Maali tulee vastaan sen ihmeempiä tilanteita, mutta nyt varikko rupeaa ajourilta muistuttamaan mutapainiareenaa. Sliksi puree maaperään kuin hampaaton mummo näkkäriin ja monia joudutaan ulkoisesti avustamaan etenemisen saavuttamiseksi.

Vihon viimeiselle kierrokselle lähdettäessä huolto argumentoi korimuutoksien vastaisesti, johon vastattiin äänekkäällä hymyllä. Vettä sataa, väsyttää, eikä oikein jaksa keskittyä ja sen huomaa heti ensimmäisestä mutkasta lähtien. Koppa on vinossa jo ennen mutkaa ja kierrokset rajoitinta vasten. Toiselle sikaanille tultaessa jarrutus jää hivenen myöhäiselle ja juuri ennen porttia on suojatie joka on LIUKAS! Joutuu heittämään Mustangin kapeiden porttien väliin ilman vetoa sillä seurauksella että jätämme hyvästit repsikan peilille. Tänäänhän hipaisutkin laskettiin, joten tiedossa oli saman tien kierroksen hylkäys. Piti ajella varmanpäälle maaliin, mutta muutama mutka myöhemmin varmistin hylkäyksen osumalla kuskin puoleisella peilillä porttiin.

Maalista kynnöspeltoa pitkin suditellen varikko paikalle, missä traileri odotti valmiina. Vehkeet nippuun ja saman tien nokka kohti kotia, jossa oma sänky huutaa koko tiimin nimeä.